Minun kirkkoni

Tiistai 19.11.2019 - Merja Eräpolku

Kirkossa on moni meistä elänyt läpi elämänsä tärkeimpiä hetkiä. Oma kirkko on tärkeä osa muistojamme ja elämän käännekohtia. Kenties olemme kohdanneet Jumalan myös aivan jossain muualla, metsien tai merien kappeleissa, sairasvuoteella tai sen äärellä, äärimmäisessä ilossa tai epätoivossa.


Kuten lukuisat sukupolvet ennen minua, muistan lapsena Lohjan Pyhän Laurin kirkossa katselleeni keskiaikaisia seinämaalauksia ja arvuutelleeni, mistä Raamatun kertomuksesta mikäkin niistä kertoi. Samat seinämaalaukset piti ihastella läpi tyttären konfirmaatiomessussa 30 vuotta myöhemmin ja samalla ihmetellä, mihin olivat vuodet vilahtaneet.

Oma rippikirkkoni on Vivamon Särkyneen sydämen kirkko, jossa olen elänyt nuoruuden hengellisen ja sosiaalisen elämän huippuhetkiä.

Rajamäen valkoisessa lapsuusajan kirkossa vietin urkuparvella kokonaisen koulupäivän rukoillen vaativassa leikkauksessa olleen mummini puolesta - tuttu suntio päästi sisään.


Pusulan kirkon pihamaalla lepäävät mummi ja pappa, ehkäpä joskus minäkin. Keltaisen puukirkon jumalanpalveluksessa sai poikani pikkuisena kasteen Jordanin vedellä.

Nummen kauniissa kivikirkossa sanoin yhdeksän vuotta sitten pyhäinpäivänä puolisolleni tahdon.

Lohjan ortodoksisessa kirkossa olemme aloittaneet vuoden useamman kerran Pyhän Basileios Suuren liturgialla.


Sammatin pienessä punaisessa kirkossa on aina lämmin tunnelma. Sen kirkkomaalla lepää toinen mummini ja monia muita sukulaisia. Kesällä sisälle kirkkoon kutsui nuorten oppaiden virsilaulu. Se sai mukanamme olleen brasilialaisvieraan kyyneleet valumaan: tunnelma ja sävel kun puhuttelivat ilman ymmärrettyjä sanojakin.

Brysselin kotikirkkoni oli Eurooppa-korttelin katolilainen Ylösnousemuksen kappeli, jossa suomalainen merimieskirkko pitää jumalanpalveluksensa kahdesti kuussa. Siellä suomalaiskuoron sävelet menivät läpi sielun ja ruumiin, ja me maallikot saimme oman roolimme messun toimittamisessa.

Minun kirkkoni on se, jossa kulloinkin olen voinut kokea Jumalan läsnäoloa. Tuo paikka on ollut milloin missäkin, hetki yksin tai yhdessä muiden kanssa Taivaan Isän puhutellessa. Silloin seinillä eikä sanoillakaan ole ollut paljoa väliä.

***

Tämä kirjoitus on julkaistu Ykkössanomissa syksyllä 2014. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seurakuntavaalit, Lohja

Kauriskanta saatava kuriin, metsästystä tehostettava

Tiistai 29.10.2019 klo 19:36

Viime vuonna Suomessa sattui noin 12 000 hirvieläinonnettomuutta. Kauriiden – joiksi valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita pitäisi nykysuosituksen mukaan kutsua -  aiheuttamien kolarien määrän nousu oli suurta. Länsi-Uusimaa on yksi pahimmista kolarialueista.

Itse olen ajanut ”vain” yhden kolarin kauriin kanssa. Sen jälkeen olen oppinut paremmin bongaamaan niitä. Tänä syksynä olen nähnyt aamu- ja iltahämärissä päivittäin keskimäärin neljä eläintä. Samalla ajamisesta on hävinnyt nautinto.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kauriskanta on yli kolminkertaistunut. Valkohäntäkauriin kannan kasvun pysäyttämiseksi tarvittaisiin noin 63000 saalismäärä tänä syksynä. Pyyntilupia on myönnetty kuitenkin 5000 vähemmän, eikä niitäkään kaikkia saada käytettyä. Metsäkauriin metsästysmääristä päättää maanomistaja, eli useimmiten metsästysseurat.

Olisi hyvä, jos yhdellä valkohäntäkauriin luvalla saisi jatkossa kaataa joko yhden uroksen, kaksi naarasta tai kolme vasaa, kuten MTK on esittänyt.

Olen ymmärtänyt, että tilanteen kriisiytymiseen ovat vaikuttaneet talvien lämpiämisen ohella seuraavat syyt:

Monia metsästysseuroja vaivaa harmaantuminen. Tulijoita olisi, mutta seurojen tiukat säännöt ottaa mukaan uusia sekä kovat liittymismaksut haittaavat.

Metsästys kohdistuu liiaksi uroksiin. Monet seurat eivät riittävästi metsästä tienylityspaikkojen lähettyviltä. Riittävän naarasosuuden toteutumiseksi ja kolaririskin vähentämiseksi metsästys tulisi aloittaa heti syyskuun alussa muutenkin kuin vahtimalla. Myös valkohäntäpeuran vasaa tulisi voida metsästää ilman pyyntilupaa.

Metsä- ja valkohäntäkaurisjahdissa voisi olla paikallaan hyväksyä pimeänäkölaitteiden käyttö. Se lisäisi turvallisuutta hämärässä ammuttaessa.

Metsästysseurojen tulisi tehdä metsäkauriista rusakon kaltainen vapaa laji, jota ei kiintiöitetä. Silloin metsästäjät voisivat ampua enemmän kuin yhden kerrallaan.

Ongelmana lienee myös se, että etenkään pienikokoisten kauriiden liha ei kiinnosta läheskään yhtä paljoa kuin hirven liha.  Kuitenkin riistaa syömällä voimme pienentää hiilijalanjälkeämme valitsemalla lähiruokaa, jonka alkuperä on hyvin tiedossa.

Koska kauriisiin eivät tehoa liikennevalistuskampanjat, on niitä suloisuudestaan huolimatta pistettävä lihoiksi entistä enemmän. Siksi muutoksia käytäntöihin tarvitaan kipeästi. Toivottavasti riistanhoitoyhdistykset tuntevat yhteiskunnallisen vastuunsa ja suostuvat radikaaleihinkin uudistuksiin.

Ja lopuksi: kiitokset metsästäjille jokaisesta kaadetusta kauriista. Teette tärkeää työtä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kauriit, peurat, hirvet, hirvieläimet, kolarit

Visio Lohjasta

Keskiviikko 15.11.2017 - Merja Eräpolku

Kiitos hyvähenkisestä ja antoisasta työskentelystä strategiaryhmässä. Käsissämme on kelpo kompromissiehdotus Lohjan kaupunkistrategiasta, tiivistelmä eri puolueiden näkemyksistä.

Kaupunki voi yhtä hyvin kuin sen asukkaat. KD:ssa haluamme rakentaa hyvinvoivaa Lohjaa, jossa me kuntalaiset kannamme vastuuta itsestämme ja välitämme naapureista. Olemme yritteliäitä ja aktiivisia.

Koska lapsissa on tulevaisuus, haluamme aidosti lapsiystävällisen Lohjan, joka näkyy hyvinvoivina perheinä ja syntyvyyden paranemisena ilman kunnallisia peitonheilutuspäiviä ja synnytyspalkkioitakin.

Työttömyys, etenkin nuorten osalta, on yksi keskeisistä syistä, miksi väestömäärä on ollut laskussa. Lohjan työpaikkaomavaraisuus tulee saada kasvuun. Päätöksenteon on oltava ehdottoman notkeaa ja ripeää, jotta yritysten investointitarpeisiin voidaan vastata ja uusia hankkeita voitetaan kuntien välisissä kisoissa.

Yhteistyötä tulee kehittää oppilaitosten, yritysten ja kaupungin välillä mm koulutuksen räätälöinnissä. On rakennettava yhteyksiä innovaatio- ja kehitystyötä tekevien organisaatioiden, kuten VTT:n ja Business Finlandin kanssa. Tarvitsemme yrityksiä, jotka ovat teknisen kehityksen eturintamassa tulevaisuuden aloilla - kuten biotekniikassa.

Tunninrata-hanke etenee ja on keskeinen Lohjan tulevaisuuden kannalta. Se on pidettävä mielessä kaikessa infra- ja palvelutuotannon suunnittelussa.

Asuntotuotantoon tarvitaan lisää pieniä ja esteettömiä omistus- ja vuokra-asuntoja. Tämä toivon mukaan muistetaan Hiidensalmen alueen suunnittelussa.

Lohjan laajat maaseutualueet eivät saa muuttua kauriiden ja supikoirien reservaateiksi, joissa kouluja suljetaan oppilaiden loppuessa ja rakentamatta jääneistä, mutta jo kunnallistekniikan piirissä olevista tonteista, kertovat rupuset mainoskyltit.

Maaseututaajamien keskeisimmät peruspalvelut on kyettävä turvaamaan, kuten Ylä-Lohjan ainut terveysasema. Olemattomia julkisen liikenteen vuoroja on kyettävä paikkaamaan kaupungin toimenpitein mm kohtuullisten opiskelumahdollisuuksien turvaamiseksi.

Itse muutin nuorena äitinä pääkaupunkiseudun levottomasta kerrostalolähiöstä maalle kaikkien katuvalojen ulottumattomiin. Kaupunkilaiseksi itsensä mieltäminen on ollut haastavaa. Eikä identiteettiongelmaa ole vain meillä maalaisilla, vaan epäilemättä myös täällä keskustassa asuvilla, kun nyky-Lohjan laajuus ja arjen realiteetit haja-asutusalueella voivat olla vaikea hahmottaa.  

Lohja tunnetaan järvikaupunkina. Monille ei Uudenmaan isoimmalla järvellä ole mitään erityistä merkitystä yli sadan muun järven joukossa. Onhan jokainen kirkonkylistämme rakennettu jonkun järven kylkeen.

Lohjan pohjoinen portti ei ole Hiidensalmen alue, vaan raja Tammelaan ja Liesjärven kansallispuisto - täältä tunnin ajomatkan päässä. Esimerkiksi Pohjois-Pusulan Keräkankareen upeat suppamaastot voisivat houkutella nykyistä useampia paikallisia ja niitä kaiken maailman kiinalaisia. Ehdottaisinkin siihen suuntaan luottamushenkilöiden yhteistä tutustumisretkeä.

Kaupunki haluaa houkutella vapaa-ajan asukkaita viettämään yhä enemmän aikaa mökillä. Hyvä tavoite, mutta miten tämä tehdään, jää strategiassa pitkälti auki.

Hyvät ystävät, Lohja on monelle maailman paras paikka asua. Lohja on maailman paras Lohja, aivan kuten minä olen maailman kiinnostavin ja kehityskelpoisin Merja Eräpolku.

Valitettavasti strategiaehdotuksen viimeiseen versioon ilmestynyt visio ”Suomen mielenkiintoisin ja kehittyvin kaupunki” tuntuu liian superlatiiviselta, sellaiselta pikkuisen naiivisti uhoavalta - eikä siksi houkuttelevalta.

Kristillisdemokraattien visiossa Lohja vuonna 2025 on houkutteleva ja yritteliäs hyvinvointikaupunki. Se houkuttelee uusia asukkaita välittämisen kulttuuriin ja kelpo palveluiden piiriin. Hyvinvoiva Lohja houkuttelee myös ennakkoluulottomia yrittäjiä ja uteliaita matkailijoita.

Esitänkin, että hyväksymme esityksen strategiaksi yhdellä muutoksella.

Ehdotan Lohjan visioksi: Lohja – houkutteleva hyvinvointikaupunki.

***

Kristillisdemokraattisen valtuustoryhmän ryhmäpuhe Lohjan kaupunginvaltuuston käsitellessä Lohjan kaupunkistrategiaa 2017-2025
Merja Eräpolku 15.11.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lohja, strategia, visio

Alkoholilain vastuuton muutosesitys

Torstai 19.1.2017

Hallituksen esitysluonnos alkoholilainsäädännön uudistamiseksi on vastuuton ja ristiriitainen. Esityksen vaikutusarvioinnissa todetaan mm., että ”koska alkoholijuomien kokonaiskulutus lisääntyisi, empiirisen ja teoreettisen tiedon perusteella on varmaa, että muutos vaikuttaisi negatiivisesti väestön sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveyteen”. Miksei tämä vaikuttanut esityksen sisältöön?

THL:n tilastojen mukaan nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt Suomessa. Näin on tapahtunut myös Lohjalla, vaikka nuorten juominen on edelleen maan keskiarvoa suurempaa ja huumeidenkäyttö lisääntynyt. Nyt ruokakauppoihin tuotaisiin vahvojen oluet ja siiderit. Limuviinojen myötä nuorten alkoholinkäyttö kääntyisi taas nousuun.

Muutosten myönteiset vaikutukset työllisyyteen tai kotimaisen alan tuotantoon ovat hyvin epävarmoja. Lisääntyvät alkoholiverotulot menettävät merkityksensä, kun huomioidaan kasvavat välittömät ja välilliset kustannukset, joita syntyy muun muassa terveys- ja sosiaaliongelmien lisääntymisestä, työurien lyhentymisestä ja tuottavuuden alentumisesta.

Esityksen myötä ”työllisyys” paranee siinä mielessä, että jo ylityöllistetyt poliisit ja sote-puolen väki saavat kyllä lisää hommia, tuskin kuitenkaan uusia virkoja. Päihdehuollon menojen kasvu Lohjalla on ollut jyrkkää, kunnes parina viime vuotena säästöt iskivät. Tälläkään hetkellä ei siis riitä rahaa päihdehoitoon. Jo nykyisellään poliisin työstä noin 70 prosenttia menee alkoholin aiheuttamiin turvallisuusuhkiin.

Esimerkiksi Ruotsi on jo aikoja sitten laskenut ruokakaupoissa myytävien oluiden alkoholipitoisuuksia ja Viro on reilusti kiristämässä alkoholiverotustaan. On käsittämätöntä, että hallitus menee päinvastaiseen suuntaan ja on tekemässä tyhjiksi ne toimenpiteet, joiden myötä kokonaiskulutus ja alkoholikuolemat ovat vihdoin laskeneet.

Ollaanko siis hallitusryhmissä tyhmempiä kuin kansalaisten enemmistö, joka ei alkoholin saatavuuden laajentumista ja lisääntyviä alkoholihaittoja elämänpiiriinsä kaipaa? Toivottavasti moni vetoaa, että hallitus kertaa vielä omat tavoitteensa kansalaisten hyvinvoinnin edistämisestä ja päätyy säilyttämään kansanterveyden alkoholipolitiikan lähtökohtana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alkoholilaki

Sosiaaliturva ja verotus uudistettava tukemaan aina työn tekemistä

Keskiviikko 17.2.2016

Sellaista sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmää, jossa ihminen ei hyödy euroakaan siitä, että hän tekee enemmän töitä, ei pitäisi olla. Valitettavasti Suomessa näin tapahtuu liian usein. Kun henkilö siirtyy tukien varasta työelämään, pahimmillaan hänelle jää käteen vähemmän työelämässä kuin tuilla eläessä.

Esimerkiksi työttömän yksinhuoltajan ei välttämättä kannata ottaa yli 300€ palkkatöitä vastaan. 2400€ palkalla jää vähemmän käteen kuin 800€ palkalla. Mikäli lapsia on enemmän kuin yksi, ei työnteolla hyödy taloudellisesti juuri mitään. Jos hallitus toteuttaa suunnitelmansa korottaa voimakkaasti päivähoitomaksuja, pahentaa se lapsiperheiden tuloloukkuja entisestään.

Perustulomallien tavoitteena on nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistaminen. Vastaukseksi on esitetty mm. vihreiden esittämää perustuloa. Eduskunnan ekonomistien laskelmien mukaan se heikentäisi työn kannustimia entisestään. Se olisi kansantaloudellisesti kallis, merkitsisi veronkorotuksia ja söisi etenkin keskiluokan ostovoimaa. Jotkut kannattavat ”kansalaispalkka”-ajatusta kuvitellen virheellisesti sen olevan sidoksissa kansalaisuuteen ja sulkevan ulkopuolelle mm. oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat.

On tärkeää, että työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen löydetään malli, joka purkaa byrokratiaa ja kannustinloukkuja yhtälailla. Kristillisdemokraatit ovat jo viime syksynä esittäneet parempana vaihtoehtona ns. kannustavaa perusturvaa. Mallin esikuva on Iso-Britanniassa kokeilukäytössä oleva ”Universal Credit”. Siinä erilaiset tuet koordinoidaan palkan ja verotuksen kanssa. Eri tukimuodot yhdistetään yhdeksi tueksi, joka määräytyy kotitalouden tilanteen mukaan ja vähenee ilman kynnyksiä tulojen kasvaessa. Järjestelmässä perustetaan kansalaistili, jolle maksetaan sekä palkat että tuet ja verotus muuttuu dynaamisesti. Tuki olisi edelleen harkinnanvarainen, ei siis perustulon tapaan automaattinen. Työtön voisi olla varma, että työn vastaanottaminen kannattaa aina.

Talouskasvulle hyvä pohja syntyy, kun yhteiskunta tukee, rohkaisee ja kannustaa aktiivisuuteen, mutta tarjoaa esimerkiksi työttömyyden tai sairauden hetkellä turvaverkon. Työn kannattamattomuus on järjestelmän valuvika, joka on korjattava viivyttelemättä.

Kommentoi kirjoitusta.

Minun kirkkoni

Torstai 30.10.2014 klo 9:47

Kirkossa on moni meistä elänyt läpi elämänsä tärkeimpiä hetkiä. Oma kirkko on tärkeä osa muistojamme ja elämän käännekohtia. Kenties olemme kohdanneet Jumalan myös aivan jossain muualla, metsien tai merien kappeleissa, sairasvuoteella tai sen äärellä, äärimmäisessä ilossa tai epätoivossa.

Kuten lukuisat sukupolvet ennen minua, muistan lapsena Lohjan Pyhän Laurin kirkossa katselleeni keskiaikaisia seinämaalauksia ja arvuutelleeni, mistä Raamatun kertomuksesta mikäkin niistä kertoi. Samat seinämaalaukset piti ihastella läpi tyttären konfirmaatiomessussa 30 vuotta myöhemmin ja samalla ihmetellä, mihin olivat vuodet vilahtaneet.

Oma rippikirkkoni on Vivamon Särkyneen sydämen kirkko, jossa olen elänyt nuoruuden hengellisen ja sosiaalisen elämän huippuhetkiä.

Rajamäen valkoisessa lapsuusajan kirkossa vietin urkuparvella kokonaisen koulupäivän rukoillen vaativassa leikkauksessa olleen mummini puolesta - tuttu suntio päästi sisään.

Pusulan kirkon pihamaalla lepäävät mummi ja pappa, ehkäpä joskus minäkin. Keltaisen puukirkon jumalanpalveluksessa sai poikani pikkuisena kasteen Jordanin vedellä.

Nummen kauniissa kivikirkossa sanoin yhdeksän vuotta sitten pyhäinpäivänä puolisolleni tahdon. Lohjan ortodoksisessa kirkossa olemme aloittaneet vuoden jo useamman kerran Pyhän Basileios Suuren liturgialla.

Sammatin pienessä punaisessa kirkossa on aina lämmin tunnelma. Sen kirkkomaalla lepää toinen mummini ja monia muita sukulaisia. Kesällä sisälle kirkkoon kutsui nuorten oppaiden virsilaulu. Se sai mukanamme olleen brasilialaisvieraan kyyneleet valumaan: tunnelma ja sävel kun puhuttelivat ilman ymmärrettyjä sanojakin.

Brysselin kotikirkkoni oli Eurooppa-korttelin katolilainen Ylösnousemuksen kappeli, jossa suomalainen merimieskirkko pitää jumalanpalveluksensa kahdesti kuussa. Siellä suomalaiskuoron sävelet menivät läpi sielun ja ruumiin, ja me maallikot saimme oman roolimme messun toimittamisessa.

Minun kirkkoni on se, jossa kulloinkin olen voinut kokea Jumalan läsnäoloa. Tuo paikka on ollut milloin missäkin, hetki yksin tai yhdessä muiden kanssa Taivaan Isän puhutellessa. Silloin seinillä eikä sanoillakaan ole ollut paljoa väliä.

Missä on sinun kirkkosi, jossa Taivas on tarttunut elämääsi lähtemättömällä tavalla?

(Kolumni Ykkössanomissa 30.10.2014)

Kommentoi kirjoitusta.

Mekin olemme nassaroita

Torstai 28.8.2014

”Mikä on se kuva, jonka sinäkin olet laittanut Facebookiin profiilikuvaksesi”, kysyy poikani. ”Nassara. Sellainen kun on ovenpielessä, niin joutuu tappolistalle”. Vastattuani mietin, laittaisinko tuon merkin kuvakseni, jos osaisin pelätä, että sen myötä minuun tai perheeseeni voisi kohdistua jotain uhkaa. Tuskin.

Tuhannet kristityt ympäri maailman ovat sosiaalisessa mediassa halunneet ilmaista tukeaan ääri-islamistien Irakissa vainoamille uskonsisarille ja -veljille. Twitterissä on käytetty tagia #WeAreN ja Facebookin profiilikuva on vaihdettu arabian Nun-kirjaimeksi.

”N” on symboli sanalle ”nassara”, nasaretilainen eli kristitty. Natsit merkitsivät juutalaisten ovien pieliä Daavidin tähdillä, ISIS-aktivistit merkkaavat N-kirjaimilla kristittyjen taloja. Näille ”nassaroille” on islamilaisessa kalifaatissa tarjottu vaihtoehdoiksi islamiin kääntymistä, kovia veroja, kuolemaa tai pakenemista. Kovin moni on joutunut pakenemaan, tullut ryöstetyksi, kidutetuksi, silvotuksi tai tapetuksi.

Esittäytyminen ”nassaraksi” maassa, jossa on saanut rauhassa elää risti tai Daavidin tähti kaulassa, tuntuu kevytmieliseltä eleeltä kärsivien kristittyjen muistamiseksi. Mutta tarkoitus vainottujen asian esille tuomisesta on oikea. Me uskonnonvapauden keskellä emme saa unohtaa niitä, joilla kaikki on toisin.

Ääri-islamilaisten mukaan toisuskoiset ovat alempiarvoisia ihmisiä, joita voi kohdella miten raa’asti tahansa. Ajattelu on sukua fasismille. Mikäli kaikkien ihmisten yhtäläistä ihmisarvoa ei tunnusteta, toisia voi kohdella - ja jopa koetaan velvollisuudeksi kohdella - alempiarvoisina vailla yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Fasismia ei saa koskaan enää päästää kasvamaan, ja myös väkivaltaiset ääri-islamilaiset liikkeet on torjuttava yhteisin toimin ja voimin.

Kolumni julkaistu KD-lehdessä 28.8.2014

Kommentoi kirjoitusta.

Maailmasta parempi paikka erilaisuudelle

Lauantai 22.9.2012 klo 20:57

Nummi-Pusulan kylänraitilla ”erilaisuus” ei kävele vastaan yhtä usein kuin vaikkapa Brysselin kaduilla. Kuitenkin eri puolilla maailmaa ovat jännitteet elämänkatsomusten ja kulttuurien välillä kasvaneet. Luemme otsikoita väkivaltaisista vainoista Nigeriassa ja pohdimme, mitä tapahtuu vähemmistöille Egyptissä uuden muslimiveljeskuntaa edustavan presidentin myötä. Kolme neljästä elää maissa, joissa on uskonnollista vainoa. 

Yleismaailmallinen omantunnonvapauden peruskirja julkistettiin juhannuksen alla europarlamentaarikko Sari Essayah´n emännöimässä tilaisuudessa Euroopan parlamentissa. Sen tavoitteena on ollut tarjota uudenlainen visio siitä, miten mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus voi toteutua yhä lisääntyvän erilaisuuden ja moninaisuuden keskellä kaikenuskoisille ja uskonnottomille ihmisille. 

Tunnusomaista nykyajalle on erilaisten ääriryhmien voimakas esiintulo sekä toisaalta nationalismista nousevat poliittiset liikkeet, jotka haikailevat yhtenäiskulttuurin perään. Kun Euroopassa uskonto halutaan piiloon ja marginalisoida, esimerkiksi islamilaistuneessa Turkissa on aiempaa vaikeampaa olla ateisti. Euroopassa huntujen käyttöä, poikavauvojen ympärileikkausta ja rituaaliteurastuksia halutaan kieltää lailla.  Ranskassa sikhit pakotettiin riisumaan turbaaninsa henkilökortin kuvaa varten, minkä he kokivat hyvin häpeällisenä ja oman uskontonsa kieltämisenä.

Euroopassa on myös toisenlaisia omantunnonvapauden loukkauksia, jotka ovat johtuneet esimerkiksi siitä, ettei ole ammatissaan voinut hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja, aborttien suorittamista tai ehkäisyvälineiden myymistä. Valitettavasti Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa ei terveydenhoitohenkilöstölle suvaita omantunnonvapautta raskaudenkeskeytyksiin.

Omantunnon- ja uskonnonvapauden ongelmat näyttäytyvät usein aivan vastakkaisina. Kreikassa oppilas voi saada heikompia arvosanoja, jos ei suostu osallistumaan aamurukoukseen, kun taas Ranskassa koulussa ei saa rukoilla julkisesti. Joissakin homoseksuaalisuuden kritisointi voi aiheuttaa työpaikan menettämisen, jossain muualla juuri päinvastoin.

Suomessa on keskusteltu Suvivirren ja kristillisten joululaulujen laulamisesta koulujen juhlissa. Valtaosa suomalaisista pitää niitä tärkeänä osana kulttuuriamme, mutta joillekin ne ovat liian uskonnollisia. Toiset taas eivät pidä joulupukista ja lahjakulttuurin luomasta ylikaupallisuudesta, mutta heidänkin on sopeuduttava - miksi ei siis hengellisiä lauluja vierastavien.

Erilaisuutta ei pidä vähätellä tai yrittää tehdä elämästä julkisessa tilassa hajutonta, mautonta, ”arvovapaata”. Kasvavien elämänkatsomuksellisten ja kulttuuriristiriitojen kanssa on opittava elämään. Tarvitsemme kohteliaisuutta toisinajattelevia kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita oman arvomaailman ja kulttuurin kieltämistä – päinvastoin. Opittavaa on paljon, jotta maailmasta tulisi parempi paikka meille erilaisille ihmisille elää.

Kolumni julkaistu Ykkössanomissa heinäkuussa 2012.

Kommentoi kirjoitusta.

Outo kampanjatoimisto

Torstai 12.1.2012

Tällä kertaa joululoma kotimaassa oli erilainen. Huolimatta kotikylän rentouttavasta hiljaisuudesta ja pimeydestä minua herättivät jo aamuyöstä presidenttiehdokkaan aikataulut ja lista kiireisesti hoidettavia asioita. Sitten ei unen päästä enää saanut kiinni, vaan levoton mieli pakotti nousemaan kotisohvan nurkkaan läppärin ja kännyköiden kanssa. Olen huolehtija, perheeni mielestä liiankin.

Presidenttiehdokkaan kampanjatoimiston olettaisi olevan ehdokkaan luottomiesten ja politiikan takapirujen työpaikka jossain keskellä Helsinkiä. Mutta ainakaan Sari Essayah´n kampanjassa näin ei ole. Hänen kampanjatoimistonsa on pikemmin virtuaalinen paikka jossain sähköpostien risteyksessä. Me, hänen kampanjassaan puurtavat, olemme kukin omilla tahoillamme ja tapaamme nettikeskustelujen ja vilkkaan sähköpostien vaihdon kautta. Sähköpostit ovat usein lyhyitä pikaviestejä täynnä lyöntivirheitä. Myös puhelumme ovat kuin huikkauksia työhuoneista toiseen.

Roolini kampanjassa on pitkälti samanlainen kuin edellisten eurovaalienkin aikaan. Olen mm. sovitellut ja kehitellyt aikatauluja, vastannut median yhteydenottoihin ja koordinoinut ehdokkaan vastaamista kymmeniin ja taas kymmeniin kyselyihin. Yhdessä eri puolilla maata elävien KD:n aktiivien kanssa olen suunnitellut kiertuetapahtumia, hoitanut niiden aikatauluja ja markkinointia. Usein, kun ehdokkaan on haluttu hoitavan mahdollisimman monta haastattelua ja kampanjatilaisuutta, ovat aikatauluista karsiutuneet lounas- ja kahvitauotkin. Presidenttiehdokkuus on lujaa kestävyyttä ja rautaisia hermoja vaativa extreme-laji.

Yhteisten työvuosien varrella olen nähnyt, että Sari Essayah pystyy pää kylmänä elämään äärimmäisen kireäksi viritettyjen aikataulujen kanssa. Minä en ole samanlainen. Murehdin mahdollisuuksia, että lento on myöhässä vartin ja ehdokas myöhästyy jatkolennolta, tai pendolino ei tulekaan silloin kun pitäisi. Siinähän romahtaisivat koko päivän aikataulut kuin korttitalo. 

Ehdokkaalle kampanjaelämä on elämää ”päivä kerrallaan”. Rooliini kuuluu huolehtia siitä, että ehdokas tietää, missä hänen pitää milloinkin olla ja mitä tehdä. Sari Essayah`lla ei ole ollut matkoillaan omaa autonkuljettajaa, roudaajaa, kartanlukijaa tai neuvonantajaa. Hän on selviytynyt tuosta kaikesta itse. Arvostukseni häntä kohtaan on tämänkin kampanjan myötä vain lisääntynyt. Sen mihin hän ryhtyy, hän tekee huolella ja itseään säästämättä. Tehopakkaus, joka saa ladatuksi akkunsa lyhyilläkin yöunilla. Rouva Tyyni, joka löytää tilanteisiin aina positiivisen lähestymistavan.

Näin Sarin ensi kertaa "livenä", kun olin lähtenyt 1994 kannustamaan häntä tuhansien muiden tavoin Euroopan mestaruuskisojen reitille Helsingissä. Hän tuli ennen kisan alkua verrytellen jalkakäytävällä vastaan, mikä yllätti minut. Varsinaisesti yhteistyömme alkoi 2003, kun hän tuli valituksi kansanedustajaksi ja pian KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Olin ryhmän pääsihteeri. Hyvin pian uudesta kansanedustajasta oivalsi, että hän ei ole vain roppakaupalla ääniä saanut maailmanmestari, vaan päätöksentekijänä lahjakkuus, jolla on paljon annettavaa yhteiseksi hyväksi.

Olen kiitollinen, että olen omalta osaltani saanut olla mukana tiiviisti myös tässä Sarin kampanjassa. Iloitsen, kun hän kerta toisensa jälkeen onnistuu. Hänessä on presidenttiainesta. Runsaasta positiivisesta palautteesta päätellen yhä useammat ovat nähneet sen. Tämän toivoisi näkyvän myös äänestyskoppien päätöksissä.

Kommentoi kirjoitusta.

Elämää uutisvirtojen keskellä

Torstai 10.11.2011

Aamulla ei meidän postilaatikkoon kolahda päivälehteä - ei naapureillakaan. Iltaisin päivitän käsitykseni maailmanmenosta englanninkielisistä tv-uutisista sekä suomalaisilta uutisverkkosivuilta ja Facebookista.

BBC kertoo päivittäin maailman talouskriisin, poliittisten myllerrysten ja katastrofien uusimmat käänteet. Al-Jazeeran uutisointi painottuu islamilaisen maailman näkökulmaan. Kotimaiset päämediat toistavat maailman uutisista tiivistetysti tärkeimmät, mutta kansallinen uutisointi tuntuu pyörivän kovin yksissä aiheissa. Aivan kuin ei montaa puheenaihetta viiden miljoonan ihmisen maahan kerralla mahtuisikaan.

Milloin uutisoinnin ja julkisen keskustelun top-teema on vaalirahoitussekoilut, sikainfluenssarokotukset, sukupuolineutraali avioliitto tai Kreikan tukipaketti. Milloin agendalla on jonkun kokemattoman populistipoliitikon mokailut, tanssikilpailun eteneminen tai julkkisblondin mediarahastusta varten solmitun avioliiton surkuhupaisat käänteet.

Ahdistus laskeutuu viimeistään siinä vaiheessa, kun avaan iltapäivälehtien verkkosivut. Jos laskisin kaikki ne väkivaltaisesti kuolleet, joista kulloinkin kerrotaan, eivät takuulla sormet riittäisi. "Perustapot" alkavat olla henkirikosten vähemmistöä, kun saamme lukea mitä järkyttävimmistä omien läheisten murhista, paloittelusurmista ja myrkytyksistä.

BB-talon asukkaista kertovien juttujen yli pomppiessa mietin, seuraako näitä todella joku. Myönteisiä, iloa tuottavia tai hyödyllistä tietoa sisältäviä uutisia saa hakea suurennuslasilla. Iltapäivälehtien verkkosivujen perusteella voisikin luulla, että suomalaiset ovat läpeensä pimeää porukkaa.

Näin ei tokikaan ole. Silti havaitsen näin "etäsuomalaisena" miettiväni, onko henkinen ilmasto Suomessa jotenkin pimentynyt. Onko Suomi iloisten, onnellisten, tasapainoisten ja rehellisten ihmisten kotimaa vai aivan jotain muuta? Mietin, miksi kuljen turvallisemmin mielin pimeitä katuja miljoonakaupunki Brysselissä kuin Helsingissä? Outoa.

Brysselin metrossa olen ruuhka-aikaan tiiviisti kaiken maailman ihmisten keskellä. Kieliä, uskontoja, ihonvärejä ja pukeutumistyylejä samaan metrovaunuun mahtuu monia. Varmaankin toiset meistä ovat enemmän kotonaan kuin toiset, mutta kukaan ei ole "se muukalainen" kun kaikki ovat niin erilaisia.

Ainakin puolet kaupungin asukkaista on ulkomaalaistaustaisia, vaikka maahanmuuttajista monilla on Belgian kansalaisuus. Noin neljännes väestöstä on muslimitaustaisia, pääosin marokkolaisia ja turkkilaisia. Historiassa Belgialla oli oma siirtomaansa, Kongo. Paljon on myös tummaihoisia.

Monet meistä maahanmuuttajista osaamme jonkin verran ranskaa, mutta isolla osalla väestöstä äidinkieli on joku muu kuin yksi Belgian kolmesta virallisesta kielestä. Yhteistä kulttuuria tai elämänkatsomusta ei ole. Ei myöskään yhtä julkisen keskustelun agendaa tai viestintäkanavaa. Tästä käsin vertailtuna Suomessa eletään lähes yhtenäiskulttuurin aikaa.

Päivittäin seuraamistani medioista minulle ylivoimaisesti tärkein on Facebook. Sen kautta liityn osaksi omaa yhteisöäni, jaan minulle tärkeitä uutisia ja vastaanotan niitä. Saan seuraa, tukea ja apua. Facebook ylittää ajan ja paikan rajat. Se vie minut seuraamaan niiden ihmisten elämää, jotka ovat minulle tärkeitä ja tuttuja. Globaalin ja kansallisen uutisvirran sijaan FB:stä seuraan hyvin paikallista ja läheistä uutisointia. Olo tulee taas paljon paremmaksi: maailmani onkin mukavien ja turvallisten ihmisten yhteisö arkisine iloineen ja suruineen.

Merja Eräpolku

Kommentoi kirjoitusta.

Kuulumisia YadVashemista

Lauantai 21.5.2011 klo 9:49

Osallistuin toukokuun alussa pääsin osallistumaan Yad Vashemin Kristityt Ystävät -osaston järjestämää viikon mittaiseen "Holokaust, antisemitismi ja Israel" -koulutukseen Jerusalemissa. Tässä kansainvälisessä seminaarissa pääosa osallistujista oli kristillisten seurakuntien ja järjestöjen johtajia ja pastoreita eri puolilta maailmaa, suurimmat ryhmät Kanadasta ja USA:sta. Tiiviissä ja monipuolisessa seminaarissa pohdittiin mm. kristittyjen vastuuta antisemitismistä ennen ja nyt. www.yadvashem.org

Oheisessa KD-lehdessä julkaistussa ensimmäisessä artikkelissani pieni raapaisu siitä, mitä viikon aikana pohdittiin. Lue tästä.

Kommentoi kirjoitusta.

Lomalle Strasbourgin kautta

Torstai 22.7.2010

Euroopan parlamentti aloitti kuuden viikon tauon heinäkuun puolivälissä meppien ja henkilökunnan suunnatessa kotimaihinsa. Toiseksi viimeisenä työviikkona osallistuin lähes 40 asteen helteissä kauden viimeiseen täysistuntosessioon Strasbourgissa, jonne parlamentti kokoontuu kerran kuukaudessa maanantaista torstaihin. Tämä kaunis kaupunki sijaitsee Ranskassa, aivan Saksan rajalla. Brysselistä Strasbourgiin on noin viiden tunnin ajomatka. Useimmat taittavat sen charter-pikajunalla. Me menimme tällä kertaa autolla, myös perheen nuoret matkassa.

Niin mepit kuin virkamiehetkin, etenkin perheelliset, inhoavat aamusta yöhön puurrettavia Strasbourgin viikkoja sydämensä pohjasta. Ne aiheuttavat unionin turhan rahanmenon lisäksi (noin 200 miljoonaa euroa vuodessa) perheongelmia, väsyttävää matkustamista, huonosti nukuttuja öitä, turhaa pakkaamista ja paperisotaa matkakorvausten saamiseksi. Minkäänlaista järjellistä perustetta parlamentin kokoontumiselle kahdessa eri toimipisteessä kaiken muun työmatkustelun lisäksi ei ole. Vain ranskalaiset ja osa saksalaismepeistä enää puolustavat tätä unionin perussopimukseen kirjattua ratkaisua.

Useaan otteeseen mepit ja monet muut ovat vedonneet hulluuden päättämiseksi - turhaan. Ranska ei luovuta, eikä myöskään Luxembourg, jossa sijaitsee iso osa parlamentin hallinnollisia ja kielivirastoja ja josta esimerkiksi kokouspaperit kopioidaan kuljetettavaksi Brysseliin ja Strasbourgiin. Toimintojen keskittämiseen Brysseliin ei päästä, koska asia kuulu yksimielisyyttä vaativien asioiden piiriin. Valmisteilla oleva miljoonan EU-kansalaisen aloitteella voidaan asia saada käsittelyyn, mutta tulosta tuskin syntyy.

Kun eräänä vuonna parlamentti kokoontui Strasbourgiin vain 11 kertaa vuodessa sovitun 12 sijaan, Ranska haastoi parlamentin oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja voitettuaan oikeusprosessin sai hyvät korvaukset. Siksi näiden lomien jälkeen syyskuussa parlamentti viettääkin Strasbourgissa kaksi erillistä viikkoa.

Strasbourgissa meppejä ja virkamiehiä odottaa toinen työhuone tietokoneineen ja puhelimineen. Tosin tilaa siellä on Brysseliä niukemmin. Ulkoa päärakennus näyttää tyylikkäältä, mutta etenkin sivurakennusten ilme ja sisustus ovat kovin sekalaista.

Istuntoa pidetään aamusta puolille öin. Pääosin sali on keskustelujen aikaan varsin tyhjä meppien juoksennellessa muissa kokouksissa, tapaamisissa ja lobbareiden tarjoamilla päivällisillä.

Äänestysosuuksien aikaan sali on täynnä. Kymmenet äänestykset vedetään sellaista tahtia, että lehtereillä seuraavia hengästyttää. Jos meppi avustajineen ei ole käynyt ryhmänsä suosittelemia äänestyslistoja itse läpi, hän luottaa siihen mitä ryhmän virkailijat ovat “päättäneet” ja seuraa ryhmän piiskurin peukkua, osoittaako se ylös vai alas. Ne, jotka näkevät vaivan perehtyä kaikkiin päätettäviin aiheisiin, lukevat kaikessa kiireessä muutosesityksiä heti kun ne tulevat saataville, mikä tapahtuu joskus hyvin viime tingassa.

Keskusteluosuudet on jaettu tarkasti eri ryhmien välille. Kullekin poliittiselle ryhmälle annetaan sen koon mukainen osuus keskusteluajasta. Ryhmä jakaa sen jäsenilleen haluamallaan tavalla. Useimmiten meppien puheenvuorot ovat 1-2 minuutin mittaisia, ja sanoma on osattava kiteyttää. Puheenvuoron saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan sitä on anottava ja osoitettava ryhmälle aktiivisuutensa aiheesta. Ne, jotka eivät saa varsinaisia puheenvuoroja, saavat halutessaan tilastomerkintöjä latelemalla äänestysten jälkeen minuutin mittaisia äänestysselityksiä. Tilastot täysistuntopuheenvuoroista eivät siis aina kerro koko totuutta.

Istuntoa voi seurata suorana lähetyksenä parlamentin nettitelevisiosta. Nettileikkeet ja puheet löytyvät myös jälkikäteen verkosta. Meppien työtä seuraa www.votewatch.eu, jonka sivuilta pääsee arvioimaan myös suomalaisten europarlamentaarikkojen edesottamuksia.

Kirjoitan tätä keskellä Itämerta. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siirtymässä Brysselistä kohti Nummi-Pusulaa. Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

(Kirjoitus on julkaistu Ykkössanomissa 22.7.2010)

Kommentoi kirjoitusta.

Vailla juhannusta

Torstai 24.6.2010 klo 21:54

On jussin aatonaatto. Aivan tavallinen kesäkuun arki-ilta Belgiassa. Huomenna on tiedossa aivan tavallinen perjantai, työpäivä.

Jokaisena 18 päätoimisena työvuotena tähän saakka olen jäänyt juhannuksesta vähintäänkin kuukauden lomalle (äitiysloma-aikoja toki lukuunottamatta). Juhannukseen on jaksanut pinnistellä juuri ja juuri. Sitten on alkanut lepo ja heinänuha.

Tänä vuonna tilanne on erilainen. Nuoremmalla koulu vielä jatkuu. Oma loma alkaa heinäkuun puolivälin jälkeen. Sitten suunnataan auton keula kohti Rostockin laivaa ja kotia. Vai ollaanko menossa "mökille" Kallioniemeen?

Tuohon on vaikea vastata. Kovin hyvin olemme tänne Brysselin liepeille Kraainemiín kotiutuneet. Asunto on jo ihan kokonaan koti. Sen kukkapenkitkin rikkaruohoineen tuntuvat omilta, vaikka ovatkin vuokrattuja. Ja onhan siellä jo omia istutuksiakin...

Takapihan pieni terassilaatoitus kesäkalusteineen on töistä saapuvan autuaallinen levähdyspaikka lämpiminä ja aurinkoisina iltoina. Täällä on ollut hyvä olla. Suomi-ikävä iskee sopivasti kun lomalle lähtö lähenee.

Ensimmäisen Belgian vuoden jälkeen olo on monella tapaa kiitollinen. Hyvin on pärjäilty, paljon uutta opittu ja näkökulmia vaihdettu. Hyvillä mielin saa lähteä mökkikotiin Suomeen, sitten kun se aika koittaa. Vielä jaksaa odottaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Välitilinpäätöksen aika - puoli vuotta uutta elämää

Sunnuntai 14.3.2010 klo 13:50

Talvi Brysselissä on ollut kylmä, luminen ja pitkä - aivan niin kuin muuallakin Euroopassa. Yöpakkasista huolimatta krookukset ovat jo osin kukassa. Eilen hieraisin silmiäni onnellisena, kun tajusin, että lasten kanssa multaan urakoidut kukkasipulit - narsissit ja tulppaanit - puskevat jo pintaan.

Puoli vuotta uudenlaisissa kuvioissa on nyt vierähtänyt. Kiitollisena voi todeta, että kesällä itsellemme täysin yllättäen mieleen tullut ajatus hakea Sari Essayahin avustajiksi Brysseliin ja tehtäviin valituiksi tuleminen, on osoittautumassa viisaaksi ratkaisuksi. Olimme jo jonkin aikaa toivoneet uusia haasteita elämäämme. Ja nyt niitä on totisesti saatu.

Perheen nuorille Eurooppa-koulu on tuonut myös haasteita opiskeluun ja hyvin on niissä pärjätty. Suomalaisia ja muun maalaisiakin ystäviä on löytynyt eikä harrastuksista ole jääty paitsi. Brysselin seudulla on suuri ja aktiivinen suomalaisyhteisö. Sen piirissä on monenlaista toimintaa mm. Flying Finns -urheiluseuran ja Brysselin tuulihaukat -partiolippukunnan puitteissa, joihin Mikael on löytänyt tiensä.

Belgian Merimieskirkko tarjoaa korvapuustien, ruisleivän ja karjalanpiirakoiden ohella mm. jumalanpalveluksia, kirkkokuoro- ja raamattupiiritoimintaa sekä nuorteniltoja. FinUnited jalkapallojoukkue taas kokoaa eri-ikäisiä suomalaismiehiä - harjoittelijapoikia, koti-isiä, diplomaatteja ja komissaarinkin. Esa on porukan senioreita, mutta innoissaan mukana. Emilia on löytänyt tiensä ranskankielisen tanssikoulun tunneille ja me Esan kanssa parlamentin kuntosalille.

Työ parlamentissa tarjoaa loputtomat mahdollisuudet kehittyä ja vaikuttaa. Melkein hämmentävää on ollut tajuta, että suuressa EU-byrokratiassa ja sen monimutkaisissa päätöksentekolonkeroissa yksittäisen mepin ja hänen tiiminsä työllä on todella väliä. Ahkera ja osaava meppi saa kädenjälkensä näkyviin. Kun oppositio/hallitusasetelmaa ei ole, on varsinkin suurien poliittisten ryhmien edustajilla hyvät mahdollisuudet näkemyksiensä näkymiseen mietintö -yms. teksteissä. Tästä meilläkin on jo monia kokemuksia mm. Econissa (talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, jossa Sari on varajäsenenä).

Viime viikon päätteeksi olen saanut välittää kiitoksia Sarille ja myös vastata Sarin kirjurina eri puolilta maailmaa tulleisiin ystävällisiin tervehdyksiin Gilad Shalitia koskevaan päätöslauselmaan liittyen. Kyseinen tapaus todisti niin ikään mainitsemani: aktiivinen meppi voi saada viisaasti toimien asioita etenemään ja niihin oman kädenjälkensä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Ei kuin rohkeasti eteenpäin tuleviin koitoksiin.

1 kommentti .

Belgialaista vai suomalaista joulua?

Torstai 17.12.2009 klo 12:57

joulutorin_koju_pieni.jpg

"Ei kai me vaan vietetä belgialaista joulua?" Ainakin muutamassa suomalaisperheessä tämä kysymys on ollut pinnalla viime viikkoina. Syy kysymykseen on ilmeinen: belgialainen joulu ei sisällä sellaisia lahjavyöryjä ja lukuisia erilaisia joulumuistamisia kuin Suomessa. Äitien näkökulmasta Brysselin joulu näyttäytyy kotimaista stressittömämpänä.

Belgiassa joulupukkihahmoja on kahta sorttia: St. Nicholas eli Pyhä Nikolaus ja Père Noël "Isä Joulu". Pyhän Nikolauksen pienille ystäville suuri päivä on 6.12. eli Nikolauksen syntymäpäivä, jolloin tähän voi törmätä esimerkiksi Brysselin kuuluisalla raatihuoneen torilla, Grand Placella. Lahjoja ilmestyy tuolloin salaperäisesti lasten koteihin.

Belgiassa joulunvieton tavat vaihtelevat paljon kieliryhmittäin ja perheen omaksuman perinteen mukaan. Osassa lapsiperheistä lahjat laitetaan joulukuusen alle ja jaetaan vasta jouluaattona tai -aamuna. Kyläilemään ei joulupukki tule kenellekään. Kiipeileviä pukkeja tosin näkyy koristuksena siellä täällä kotien parvekkeilla. Sähkökynttilöitä ja ulkovaloja on yksityiskodeissa harvassa. Niitä näkee ainakin omilla kulmillamme lähinnä suomalaisten ja amerikkalaisten kodeissa.

Adventtiajan kaupunkien keskustoja leimaavat joulumarkkinat pienine puukojuineen. Niissä myydään erilaista joulukrääsää, perinteistä toritavaraa ja monenmoista maukasta purtavaa. Markkina-alueet on koristeltu joulukuusin ja -valoin. Niiltä löytää perinteisen seimiasetelman, ehkä myös luistinradan ja karusellin.

Lahjojen suhteen belgialaiset ovat meitä suomalaisia maltillisempia. Joulunalusviikonloppuina kauppakeskuksissa on - tässä tiuhaan asutussa maassa - yhtä vilkasta kuin muulloinkin. Mahdollisimman pieniksi piirretyt parkkiruudut tuntuvat olevan aina lauantaisin täynnä. Pisimpiä kassajonoja ja parkkipaikkakolhuja välttääkseni olenkin katsonut parhaimmaksi lähteä lauantaisin ostoksille paikallisten ikäihmisten tavoin jo yhdeksältä, arkipäivinä taas ennen töihin menoa tai iltaseitsemän jälkeen.

Joulun aikaan lähinnä vain lapset saavat jonkun paketin. Aikuiset keskittyvät nauttimaan hyvästä ruoasta. Joulupöydässä nähdään kala- ja äyriäisruokia sekä täytettyä kalkkunaa. Tyypillinen jälkiruoka on "la bûche de Noël" eli "jouluhalko", täyteläinen kermakakku.

Belgia on kuuluisa sadoista olutmerkeistä ja käsin tehdyistä suklaista. Suklaakauppoja on kaupunkien keskustoissa tiheään. Tuoksujen tulviessa pitkin katuja on kiusausten välttäminen jokseenkin mahdotonta. Juustovalikoimat ovat myös runsaat. Light-merkinnällä varustettuja juustoja voi löytää vain sattumalta - ja sekin jonka viimeksi bongasin sisälsi 35% rasvaa eli selkeästi enemmän kuin suomalainen normaalirasvainen juusto. Aamu- ja välipaloina syödään mm. vohveleita ja croisanteja.

Ihmetyttääkin, miten niin belgialaiset kuin muut saman ruokakulttuurin kansat ovat meitä suomalaisia keskimäärin selvästi hoikempia. Ehkäpä kevyttuotteet eivät kuitenkaan ole avain kilojen torjumiseen, vaan aterioiden ja annoskokojen määrä.

Suomalainen joulu Brysselissä? Se on melko helposti toteutettavissa - pitkälti Belgian suomalaisen merimieskirkon ja Eurooppa-koulun joulumyyjäisten avulla. Myyjäisten Suomi-osastolta löytyvät parhaimmat kotileivonnaiset, Merimieskirkolta kotimaiset jouluruokien raaka-aineet ja tunnelma esimerkiksi Kauneimpiin joululauluihin ja aattohartauteen osallistumalla. Pakkasta ja lunta voi olla hyvällä tuurilla. Vain aito joulupukki pitääkin sitten tilata kotimaasta.

1 kommentti .

Madame-kulttuuria ja sukupuolineutraalisuutta

Torstai 12.11.2009 klo 22:22

“Bonjour madame“, “merci monsieur“. Ranskankielisessä kulttuurissa täysin pakollinen rouvittelu ja herroittelu on tuntunut kovin oudolta - aluksi jopa vastenmieliseltä. “Madame Eräpolku” on “madame” niin metrokäytävän kerjäläiselle kuin herralle hississä ja kaikille siltä väliltä sosiaaliluokasta ja asemasta riippumatta. Bussikuski on “monsieur” ja nuori kaupan kassa “mademoiselle“.

Lomakkeita täytellessä saa ensimmäiseksi merkitä, onko herra, rouva vai neiti. Sitten vasta kysytään nimeä. Jos minua kutsutaan neidiksi, saan kuulemma olla erityisen tyytyväinen - olemukseni on kai huokunut nuorekkuutta. Suomessa kokisin neidittelyn pikemminkin vähätteleväksi.

Ranskan tunnilla saamme päntätä sanojen sukuja. Ranskan kieli on feminiinisten ja maskuliinisten ilmaisujen läpitunkemaa niin substantiivien, pronominien kuin adjektiivienkin osalta. Ranskan kielessä monista perinteisistä ammateista on opeteltava edelleen erikseen sekä mies- että naistyöntekijää ilmaiseva muoto.

Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan kieliin, joissa sanoilla ei ole sukuja eikä yksikön kolmas persoona hän määräydy kohteen sukupuolen mukaan. Virkamiehet ja kirvesmiehet ovat meillä käsitteinä pian historiaa, pankkineidit jo aivan epäkorrekti ilmaisu.

Verrattuna moniin muihin Euroopan kieliin on oma kielemme kovasti sukupuolineutraalia. Siltä tuntuu myös käyttäytymisemme ja pukeutumisemme. Ehkäpä pohjoismainen sukupuolten tasa-arvoisuus on läpitunkevana ideologiana tappanut myös ihan tervettä feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta.

Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sukupuolinäkökulman keskeisen merkityksen huomioon ottamista. Sukupuolineutraalissa toiminnassa sukupuolten väliset erot myönnetään, mutta niiden merkitys kielletään. Esimerkiksi koulussa tyttöjä ja poikia on kohdeltava täsmälleen samalla tavoin.

Kansanedustaja Oras Tynkkynen pyrki viime vaalikaudella eduskunnan naisverkoston jäseneksi, mutta verkosto totesi niukalla äänten enemmistöllä, että koska Tynkkynen on mies, häntä ei naisverkostoon oteta. Aiheesta virisi ainakin eduskunnan käytävillä mielenkiintoisia keskusteluja, joissa jotkut kokivat päätöksen sukupuolisyrjinnäksi.

Kyse ei ollut vain naisverkoston jäsenyydestä, vaan laajemminkin sukupuolten ja sukupuolisuuden merkityksestä yhteiskunnallisessa elämässä ja siitä, miten ihminen voidaan määritellä joko mieheksi tai naiseksi. Tynkkysen mukaan nykyinen lainsäädäntö jättää perusteetta eriarvoiseen asemaan sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, jotka eivät koe yksiselitteisesti olevansa naisia tai miehiä.

Mitä sitten merkitsee yhteiskunnallisesti, jos sukupuolten olemassaolo kielletään? Enää ei ole naisten tansseja, ei miehille ja naisille eri hintaisia hiusten leikkuita, ei naisten ja miesten omia sauna- tai vessaosastoja. Naisten on päästävä uimahalliin miesten tavoin yläosattomissa ja armeijan tulee olla naisille ja miehille yhtä pakollinen tai vapaaehtoinen.

Koulussa murrosikäisille opetettaisiin, että heidän tulisi selvittää paitsi seksuaalinen suuntautumisensa myös se, onko heidän päähänsä ängetty jotain opetettuja sukupuolirooleja ja sen sellaista vanhanaikaista ajattelua, josta olisi syytä päästä eroon. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Dokumentit kertovat synnyttävistä miehistä ja yhteisen lapsen saavista äideistä tai isistä. Biologian peruslainalaisuuksia ei kuitenkaan voi romuttaa, vaikka sorkkia kylläkin ja muuttaa sosiaalisia käsitteitä yleisten mielipiteiden muovautumisen myötä.

Mitä enemmän ajattelen ranskalaista sukupuolivärittynyttä kieltä ja kulttuuria, sitä myönteisemmältä se alkaa näyttää. Mitä jos olisinkin ihan mielelläni madame - sellainen matami, jonka erottaa ihan kunnolla siitä toisesta Luojan luomasta sukupuolesta?

(Kirjoitus on julkaistu 12.11.2009 Ykkössanomissa)

1 kommentti .

Kulttuurikylpyä Brysselissä

Keskiviikko 23.9.2009 klo 16:26

Ensimmäiset viikot uudessa ympäristössä ja kulttuurissa ovat olleet täynnä oppimista. Perheen muuttaminen Belgiaan ja työn aloittaminen europarlamentissa ovat tuoneet tiiviissä tahdissa monenlaisia kokemuksia – todellista kulttuurikylpyä.

Myönteisiin yllätyksiin on kuulunut parlamentin työn olettamaani suurempi avoimuus. Valiokuntien työtä pääsevät seuraamaan paitsi kaikki mepit ja heidän avustajansa myös muut kulkuluvan saaneet. Istunnoissa ovat yleensä vierailijalehterit täynnä ja niitä voi seurata nettitv:stä. Jälkikäteen puheet löytää nettisivuilta, ja niitä voi myös katsella videoklippeinä. Tällainen videoarkisto on eduskunnassa vasta suunnitteilla.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta.

Isot saappaat nyt Brysselissä

Maanantai 24.8.2009 klo 11:41

Reilu 18 vuotta sitten aloittaessani eduskuntaryhmän palveluksissa luulin, että eduskunta on aika iso laitos - sen portaat ja käytävät olivat niin pitkät. Nyt kun olen onnistunut eksyilemään monin verroin suuremmassa europarlamentin rakennuskompleksissa, eduskunta kaikkine lisärakennuksineenkin tuntuu kovin vaivaiselta.

Myös oma alimittaisuus tuntui niin kovin konkreettiselta, kun aikoinani astuin itselleni yllätykseksi ihailemani edeltäjän saappaisiin. Nyt nuo Jori Ringmanin samat isot saappaat ovat Brysselissä.
Lähes pari vuosikymmentä eduskuntaryhmän piikana - välillä päällepäsmärinäkin - ovat vieneet mukaan mitä moninaisimpiin puolueen tehtäviin.

Vaaliprojekteja on ollut melkein joka vuosi. Niihin on pitänyt heittäytyä täysillä, sillä varaa häviöön ei ole ollut koskaan. Tosin monesti on ollut tyytyminen pettymyksiin ja niistä toipumiseen. Ohjelmia, nettiuudistuksia, radiolähetyksiä, puoluekokousten järjestelyjä jne. Ryhmän pääsihteerille on aina löytynyt tilaa touhuta yllin kyllin. Uusia haasteita ja opittavaa on piisannut samastakin tittelistä käsin.

Mutta joskus on valittava uusi suunta ja nyt on sen hetki. Onneksi rakkaaksi tulleelle työyhteisölle ei tarvitse kääntää selkää, vaan työ yhteisen mission eteen jatkuu. Kuitenkin tässä kohdin on hyvä niiata niksauttaa: kiitos luottamuksesta, ystävyydestä ja yhteistyöstä. Se toivottavasti jatkuu edelleen välimatkasta huolimatta.

Kommentoi kirjoitusta.

Ajatukset Brysselissä, pian myös perhe ja työ

Keskiviikko 1.7.2009 klo 10:01

Tarvoin eilen iltapäivällä läkähdyksissä kuumalla beachilla, kun puhelin soi. Siellä oli Sari, siis europarlamentaarikkomme Essayah, joka kertoi iloisen uutisen. Hän oli valinnut minut ja Esan - vai oliko se Esan ja minut - avustajikseen Brysseliin noin 60 hakijan joukosta. ”Voi kiitos”, oli kai ainoa mitä tajusin siinä hetkessä sanoa. Sarin luottamus on meille monellakin tavoin iso asia.

Uskomme, että olemme Esan kanssa oiva pari myös työssä. Meillä on erilaisia lahjoja ja osaamista, mikä tullaan huomioimaan työnjaossa. Kumpikin tuntee krideasiat läpikotaisin lähes 20 vuoden kokemuksella. Esalla on enemmän ulkomaankokemusta, kun hän on opiskellut niin Saksassa, Intiassa kuin Englannissakin.

Kunnon lomailuun ei juuri enää ole mahdollisuutta, vaan pikaisella aikataululla pitää ryhtyä valmistelemaan muuttoa Brysseliin. Esa lähtee asunnon etsintään jo ensi viikolla, kun minä jään kotiin valmistelemaan esikoiseni rippijuhlia. Lapset menevät Eurooppa-kouluun suomenkielisten luokille - Mikael alakoulun viimeiselle eli viitoselle ja Emilia yläkoulun neljännelle.

Itse aloitin ”kaikelta varalta” kielikylvyn jo loman alettua. Enkun kieliopit on kertaalleen kerrattu ja työalan artikkeleita luettu. Koska saksalla ei ole paljoa käyttöä Brysselissä, tiedossa on myös ranskan ahkera opiskelu. Valtio-opissa luetut EU-kurssit pitää päivittää. Ja tietysti paljon käytännön asioita on hoidettavana. Nyt alkaa hoppu!

18 vuoden työura eduskunnassa päättyy näillä näkymin - ainakin tällä erää - elokuun alkuun. Toki mieli on hieman haikea, mutta into uusiin seikkailuihin valtava. Olen valtavan kiitollinen eduskunnassa koetuista vuosista kaikille työtovereilleni - niin nykyisille kuin entisillekin.

1 kommentti .

Elämäni hienoin työpäivä ja -päällikkyys

Maanantai 8.6.2009 klo 7:00

Eilinen 7.6. oli epäilemättä lähes 20-vuotisen KD-työurani huipennus - hienoin työpäivä tähän mennessä. Sari Essayahin saaminen upealla 53 688 äänellä kristillisdemokraattien ja itse asiassa koko Suomen edustajaksi europarlamenttiin on parempaa, mihin ikinä olisin vielä joitakin kuukausia sitten uskonut.

Oma meppi KD:lle on kuin uusi lehti puolueemme historiassa tai uusi aamu, uusi alku, uusi mahdollisuus. Nyt on kurssi käännetty kohti parempaa. Meillä on vielä tehtävää!

Sari tulee olemaan meppinä erittäin ahkera ja asioihin paneutuva. Luottamukseni häneen on 100-prosenttinen. Sarissa on karismaa, huikeaa henkistä ja fyysistä kestävyyttä, älykkyyttä. Ja Sarin äänestäjissä on monia, jotka eivät koskaan aiemmin ole KD:ta äänestäneet.

Lue lisää »

5 kommenttia .

Vanhemmat kirjoitukset »