Ajatukset Brysselissä, pian myös perhe ja työ

Keskiviikko 1.7.2009 klo 10:01

Tarvoin eilen iltapäivällä läkähdyksissä kuumalla beachilla, kun puhelin soi. Siellä oli Sari, siis europarlamentaarikkomme Essayah, joka kertoi iloisen uutisen. Hän oli valinnut minut ja Esan - vai oliko se Esan ja minut - avustajikseen Brysseliin noin 60 hakijan joukosta. ”Voi kiitos”, oli kai ainoa mitä tajusin siinä hetkessä sanoa. Sarin luottamus on meille monellakin tavoin iso asia.

Uskomme, että olemme Esan kanssa oiva pari myös työssä. Meillä on erilaisia lahjoja ja osaamista, mikä tullaan huomioimaan työnjaossa. Kumpikin tuntee krideasiat läpikotaisin lähes 20 vuoden kokemuksella. Esalla on enemmän ulkomaankokemusta, kun hän on opiskellut niin Saksassa, Intiassa kuin Englannissakin.

Kunnon lomailuun ei juuri enää ole mahdollisuutta, vaan pikaisella aikataululla pitää ryhtyä valmistelemaan muuttoa Brysseliin. Esa lähtee asunnon etsintään jo ensi viikolla, kun minä jään kotiin valmistelemaan esikoiseni rippijuhlia. Lapset menevät Eurooppa-kouluun suomenkielisten luokille - Mikael alakoulun viimeiselle eli viitoselle ja Emilia yläkoulun neljännelle.

Itse aloitin ”kaikelta varalta” kielikylvyn jo loman alettua. Enkun kieliopit on kertaalleen kerrattu ja työalan artikkeleita luettu. Koska saksalla ei ole paljoa käyttöä Brysselissä, tiedossa on myös ranskan ahkera opiskelu. Valtio-opissa luetut EU-kurssit pitää päivittää. Ja tietysti paljon käytännön asioita on hoidettavana. Nyt alkaa hoppu!

18 vuoden työura eduskunnassa päättyy näillä näkymin - ainakin tällä erää - elokuun alkuun. Toki mieli on hieman haikea, mutta into uusiin seikkailuihin valtava. Olen valtavan kiitollinen eduskunnassa koetuista vuosista kaikille työtovereilleni - niin nykyisille kuin entisillekin.

1 kommentti .