Kulttuurikylpyä Brysselissä

Keskiviikko 23.9.2009 klo 16:26


Bryssel ja byrokratia on opittu liittämään yhteen. Kun nyt elämää Brysselissä on koko perheelle kertynyt jo pian kuukausi, on tämä väittämä tullut eletyksi todeksi. Tehokkuusajatteluun tottuneelle suomalaiselle moni asia näyttäytyy suurena voimavarojen haaskauksena, ellei sitten oleta, että maassa yritetään työllistää mahdollisimman moni byrokratian palveluksessa. Eräässä suomalaisporukassa todettiin, että ”vähitellen touhuun tottuu, mutta vakavaa on, jos sitä alkaa ymmärtää”.

Europarlamentissa melkein kaikki mahdollinen pitää anoa erikseen ja juuri oikeanlaisella lomakkeella. Tiedot on yleensä varmistettava mepin allekirjoituksella, oma ei riitä.

Halusimme avata mepin ja avustajien työhuoneiden välisen oven, joka oli tukittu kalusteseinällä. Hakemuksen jälkeen tuli ensin yksi arvioimaan tilannetta, sitten toiset siirtämään kalusteseinää ja myöhemmin joku laittamaan oveen kahvaa. Nyt odottelemme jotain byroota laittamaan sähköjohtoja uuteen järjestykseen, toista tilkitsemään lattiamattoa ja kolmatta vaihtamaan rikkinäistä lipastoa ehjään. Kun huonokuntoinen printteri vaihdettiin uuteen, ensin sen toi yksi, reilun viikon päästä asensi toinen ja myöhemmin kolmannet kaverit hakivat vanhan pois.

Ehkäpä elämä kymmenien tuhansien ihmisten yksikössä on niin paljon monimutkaisempaa, että näin laajoja vastuualueita ei voi yksiin käsiin sälyttää. Ja väärinkäytösten ehkäisemiseksi halutaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta niihin ei kykenisi mielikuvituksellisimmillakaan konsteilla.

Suuri kulttuuriero on myös koulunkäynnissä. Toisin kuin luulin ennen ensimmäistä vanhempainiltaa, pelkästään Brysselin Eurooppa-koulun II-yksikössä on yli 3000 oppilasta. Pienestä kyläkoulusta tulleelle oppilaalle muutos on melkoinen, kun oppilaita on lähes 100 kertaa enemmän kuin aiemmin. Kuitenkaan yhtään kertomusta kiusaamisesta tai huonosta opetuksesta en ole vielä kuullut. Oppilaat huomioivat hyvin uudet kaverinsa, samoin heidän vanhempansa uudet vanhemmat. Opetus on epäilemättä laadukasta.

Koulun ja kodin välinen viestintä on tiivistä. Koulusta tulleita tiedotteita on kertynyt jo iso kasa, samoin palautettuja lomakkeita. Kassissa odottavat koulun säännöt, jotka pitäisi niin oppilaan, vanhempien, luokan opettajan kuin rehtorinkin allekirjoittaa. Näin kenelläkään ei jää epäselvyyttä siitä, miten koulussa tulee käyttäytyä toiset ja ympäristö huomioiden.

Alkuviikkoina vanhemmat saavat täsmällisiä tietoja erilaisista hankittavista koulutarvikkeista. Kun tietyn merkkinen ja tietyllä tavalla viivoitettu vihko loppuu alueen supermarketista, ovat vanhemmat epätoivoissaan kaupan hyllyjen edessä. Toisaalta, koska kaikki koulumateriaalit on vanhempien hankkimia, koululaiset varovat turmelemasta niitä. Vanhemmat tuntuvat kustantavan kaiken paitsi opetuksen ja kiinteistökulut - mukaan lukien kouluruoan, joka on myös syötävä tai äiti suuttuu.

Belgian lain mukaan alle 12-vuotias ei saa kulkea lainkaan koulumatkoja yksin. Valtaosa lapsista kulkee lyhyetkin matkat koulubussilla. Mikäli vanhempi ei ole aamulla ilmoittanut sairastumisesta kouluun, eikä lasta näy, soitetaan vanhemmille välittömästi. Se on hyvä käytäntö. Systeemeissä on sekä hyvää että huonoa varmaankin pitkään niissä riittää uutta opittavaa ja oivallettavaa.

(Tämä kirjoitus on julkaistu 23.9. Länsi-Uusimaa -lehdessä)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini