Outo kampanjatoimisto

Torstai 12.1.2012


Tällä kertaa joululoma kotimaassa oli erilainen. Huolimatta kotikylän rentouttavasta hiljaisuudesta ja pimeydestä minua herättivät jo aamuyöstä presidenttiehdokkaan aikataulut ja lista kiireisesti hoidettavia asioita. Sitten ei unen päästä enää saanut kiinni, vaan levoton mieli pakotti nousemaan kotisohvan nurkkaan läppärin ja kännyköiden kanssa. Olen huolehtija, perheeni mielestä liiankin.

Presidenttiehdokkaan kampanjatoimiston olettaisi olevan ehdokkaan luottomiesten ja politiikan takapirujen työpaikka jossain keskellä Helsinkiä. Mutta ainakaan Sari Essayah´n kampanjassa näin ei ole. Hänen kampanjatoimistonsa on pikemmin virtuaalinen paikka jossain sähköpostien risteyksessä. Me, hänen kampanjassaan puurtavat, olemme kukin omilla tahoillamme ja tapaamme nettikeskustelujen ja vilkkaan sähköpostien vaihdon kautta. Sähköpostit ovat usein lyhyitä pikaviestejä täynnä lyöntivirheitä. Myös puhelumme ovat kuin huikkauksia työhuoneista toiseen.

Roolini kampanjassa on pitkälti samanlainen kuin edellisten eurovaalienkin aikaan. Olen mm. sovitellut ja kehitellyt aikatauluja, vastannut median yhteydenottoihin ja koordinoinut ehdokkaan vastaamista kymmeniin ja taas kymmeniin kyselyihin. Yhdessä eri puolilla maata elävien KD:n aktiivien kanssa olen suunnitellut kiertuetapahtumia, hoitanut niiden aikatauluja ja markkinointia. Usein, kun ehdokkaan on haluttu hoitavan mahdollisimman monta haastattelua ja kampanjatilaisuutta, ovat aikatauluista karsiutuneet lounas- ja kahvitauotkin. Presidenttiehdokkuus on lujaa kestävyyttä ja rautaisia hermoja vaativa extreme-laji.

Yhteisten työvuosien varrella olen nähnyt, että Sari Essayah pystyy pää kylmänä elämään äärimmäisen kireäksi viritettyjen aikataulujen kanssa. Minä en ole samanlainen. Murehdin mahdollisuuksia, että lento on myöhässä vartin ja ehdokas myöhästyy jatkolennolta, tai pendolino ei tulekaan silloin kun pitäisi. Siinähän romahtaisivat koko päivän aikataulut kuin korttitalo. 

Ehdokkaalle kampanjaelämä on elämää ”päivä kerrallaan”. Rooliini kuuluu huolehtia siitä, että ehdokas tietää, missä hänen pitää milloinkin olla ja mitä tehdä. Sari Essayah`lla ei ole ollut matkoillaan omaa autonkuljettajaa, roudaajaa, kartanlukijaa tai neuvonantajaa. Hän on selviytynyt tuosta kaikesta itse. Arvostukseni häntä kohtaan on tämänkin kampanjan myötä vain lisääntynyt. Sen mihin hän ryhtyy, hän tekee huolella ja itseään säästämättä. Tehopakkaus, joka saa ladatuksi akkunsa lyhyilläkin yöunilla. Rouva Tyyni, joka löytää tilanteisiin aina positiivisen lähestymistavan.

Näin Sarin ensi kertaa "livenä", kun olin lähtenyt 1994 kannustamaan häntä tuhansien muiden tavoin Euroopan mestaruuskisojen reitille Helsingissä. Hän tuli ennen kisan alkua verrytellen jalkakäytävällä vastaan, mikä yllätti minut. Varsinaisesti yhteistyömme alkoi 2003, kun hän tuli valituksi kansanedustajaksi ja pian KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Olin ryhmän pääsihteeri. Hyvin pian uudesta kansanedustajasta oivalsi, että hän ei ole vain roppakaupalla ääniä saanut maailmanmestari, vaan päätöksentekijänä lahjakkuus, jolla on paljon annettavaa yhteiseksi hyväksi.

Olen kiitollinen, että olen omalta osaltani saanut olla mukana tiiviisti myös tässä Sarin kampanjassa. Iloitsen, kun hän kerta toisensa jälkeen onnistuu. Hänessä on presidenttiainesta. Runsaasta positiivisesta palautteesta päätellen yhä useammat ovat nähneet sen. Tämän toivoisi näkyvän myös äänestyskoppien päätöksissä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini