Maailmasta parempi paikka erilaisuudelle

Lauantai 22.9.2012 klo 20:57

Nummi-Pusulan kylänraitilla ”erilaisuus” ei kävele vastaan yhtä usein kuin vaikkapa Brysselin kaduilla. Kuitenkin eri puolilla maailmaa ovat jännitteet elämänkatsomusten ja kulttuurien välillä kasvaneet. Luemme otsikoita väkivaltaisista vainoista Nigeriassa ja pohdimme, mitä tapahtuu vähemmistöille Egyptissä uuden muslimiveljeskuntaa edustavan presidentin myötä. Kolme neljästä elää maissa, joissa on uskonnollista vainoa. 

Yleismaailmallinen omantunnonvapauden peruskirja julkistettiin juhannuksen alla europarlamentaarikko Sari Essayah´n emännöimässä tilaisuudessa Euroopan parlamentissa. Sen tavoitteena on ollut tarjota uudenlainen visio siitä, miten mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus voi toteutua yhä lisääntyvän erilaisuuden ja moninaisuuden keskellä kaikenuskoisille ja uskonnottomille ihmisille. 

Tunnusomaista nykyajalle on erilaisten ääriryhmien voimakas esiintulo sekä toisaalta nationalismista nousevat poliittiset liikkeet, jotka haikailevat yhtenäiskulttuurin perään. Kun Euroopassa uskonto halutaan piiloon ja marginalisoida, esimerkiksi islamilaistuneessa Turkissa on aiempaa vaikeampaa olla ateisti. Euroopassa huntujen käyttöä, poikavauvojen ympärileikkausta ja rituaaliteurastuksia halutaan kieltää lailla.  Ranskassa sikhit pakotettiin riisumaan turbaaninsa henkilökortin kuvaa varten, minkä he kokivat hyvin häpeällisenä ja oman uskontonsa kieltämisenä.

Euroopassa on myös toisenlaisia omantunnonvapauden loukkauksia, jotka ovat johtuneet esimerkiksi siitä, ettei ole ammatissaan voinut hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja, aborttien suorittamista tai ehkäisyvälineiden myymistä. Valitettavasti Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa ei terveydenhoitohenkilöstölle suvaita omantunnonvapautta raskaudenkeskeytyksiin.

Omantunnon- ja uskonnonvapauden ongelmat näyttäytyvät usein aivan vastakkaisina. Kreikassa oppilas voi saada heikompia arvosanoja, jos ei suostu osallistumaan aamurukoukseen, kun taas Ranskassa koulussa ei saa rukoilla julkisesti. Joissakin homoseksuaalisuuden kritisointi voi aiheuttaa työpaikan menettämisen, jossain muualla juuri päinvastoin.

Suomessa on keskusteltu Suvivirren ja kristillisten joululaulujen laulamisesta koulujen juhlissa. Valtaosa suomalaisista pitää niitä tärkeänä osana kulttuuriamme, mutta joillekin ne ovat liian uskonnollisia. Toiset taas eivät pidä joulupukista ja lahjakulttuurin luomasta ylikaupallisuudesta, mutta heidänkin on sopeuduttava - miksi ei siis hengellisiä lauluja vierastavien.

Erilaisuutta ei pidä vähätellä tai yrittää tehdä elämästä julkisessa tilassa hajutonta, mautonta, ”arvovapaata”. Kasvavien elämänkatsomuksellisten ja kulttuuriristiriitojen kanssa on opittava elämään. Tarvitsemme kohteliaisuutta toisinajattelevia kohtaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita oman arvomaailman ja kulttuurin kieltämistä – päinvastoin. Opittavaa on paljon, jotta maailmasta tulisi parempi paikka meille erilaisille ihmisille elää.

Kolumni julkaistu Ykkössanomissa heinäkuussa 2012.

Kommentoi kirjoitusta.