Kirkolliskokousjäsenten vaali suoritetaan 11.2.2020. Äänioikeutettuja ovat ev.lut. seurakuntien kirkkovaltuutetut.

Olen ehdolla kirkolliskokoukseen Yhteinen Kansankirkko -listalla Espoon hiippakunnasta. 

Olen toiminut seurakunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 1995 alkaen. Tällä hetkellä toimin Lohjan seurakunnan kirkkovaltuutettuna sekä neuvoston ja Pusulan alueneuvoston jäsenä ja kirkkoväärtinä Sitoutumattomat yli rajojen -ryhmästä.

Belgiassa asuessani toimin Brysselin Merimieskirkon kirkkoraadissa.

Parikymppisestä alkaen olen ollut työssä yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa pääosin eduskunnassa, mutta myös Euroopan parlamentissa. Tällä hetkellä työskentelen tiedottajana ja toimittajana.

Hengellinen taustani on Nurmijärven ev.lut. seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä sekä KRS:n nuoriso- ja opiskelijatyössä. Oman Vivamossa käydyn rippileirin ohella olin isoisena mm. yli kymmenellä kotiseurakunnan ja järjestöjen rippileirillä. 

Lukion jälkeen kutsumus seurakuntatyöhön vei opiskelemaan teologiaa. Päädyin kuitenkin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja opiskelualan vaihtoon.

Toimiessani hyvin erilaisista taustoista tulevien kristittyjen kanssa, olen ppinut arvostamaan eri kirkkojen ja seurakuntien sekä kristillisten järjestöjen vahvuuksia. Pidän yhteiskristillistä työtä ja ekumeniaa tärkeänä. Uskon, että erilaisten seurakuntien jäsenillä on paljon opittavaa toisiltaan. Vuonna 2017 osallistuin Raamatunopetusakatemian kurssille.

Olen kahden opiskelijanuoren äiti ja kolmen pienen pojan bonusmummi. Aviopuolisoni on ortodoksista teologiaa ja taidetta opiskeleva eläkeläinen. Voit tutustua henkilöhistoriaani tarkemmin CV:stäni.

MILLAISTA SEURAKUNTATYÖTÄ HALUAN EDISTÄÄ?

Yhä harvempi käy seurakunnan tilaisuuksissa. Moni kirkon jäsenistä sanoo uskovansa johonkin, mutta eri tavoin kuin kirkko opettaa. Kirkon sanoma ei ole kuitenkaan vanhentunut. Vaikka elämän- ja ajattelutapamme ovatkin paljon muuttuneet, on ihminen sisimmässään samanlainen. Syntisyys ja syyllisyys aiheuttavat monenlaista pahoinvointia - puhuttiinpa siitä tai ei. Yhtä paljon meitä yhdistää tarve saada kokea ehdotonta rakkautta ja armahtavaa anteeksiantoa.

Evankeliumin viestiminen on koko maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon tärkein tehtävä ja tarkoitus. Mikään muu ei voi olla seurakuntatyössä tärkeämpää. Siksi kaikkea toimintaa tulee kehittää ja arvioida siitä näkökulmasta, miten toiminta palvelee tämän ensisijaisen tehtävän toteuttamista. Isoja haasteita luterilaiselle kirkolle ovat muun muassa, miten tavoitetaan seurakunnasta etääntyneitä ja kuinka päästään eroon liiasta työntekijäkeskeisyydestä vahvempaan maallikkojen rooliin ja sen kautta yhteisöllisyyteen.

Evankeliumin viestiminen ei saa olla vain seurakunnan seinien sisällä tapahtuvaa pienen piirin toimintaa, vaan viestinnän tulee tavoitella etenkin heitä, joille evankeliumin sanoma on vieras tai jotka ovat siitä etääntyneet. Tämä on kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä; on opittava elää rohkeasti kristittynä silmät ja sydän avoimina lähimmäisille. 

Arjessa elävää uskoa ei omaksuta Isä meidän -rukousta tai käskyjä opettelemalla, vaan syvällisen oivaltamisen ja vähitellen kasvavan luottamuksen kautta. Siinä kohtaamiset ja kokemukset ovat tärkeitä.

Seurakunnan toiminta on usein kovin työntekijäkeskeistä. Kuitenkin evankeliumin levittäminen on kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä. Jokainen lapsesta vanhukseen on kutsuttu olemaan Kristuksen todistaja omassa elämänpiirissään. Tähän meidän tulee seurakuntalaisia rohkaista ja varustaa. 

Jos "elämän leipää" tarjoillaan pyrkimällä yleiseen miellyttämiseen ydinsanoman kustannuksella, on seurakunnalla suuri vaara muuttua perinne- ja hyväntekeväisyysyhdistykseksi. Haluan olla rakentamassa kirkkoa, joka on rohkeasti hengellinen ja päätöksenteossaan etsii Jumalan tahtoa Raamattuun ja kirkkomme tunnustukseen pitäytyen.


Lue lisää ajatuksistani aiemmista kirjoituksistani: