Iloisen sanoman levittäminen on seurakunnan ykkösasia

08.10.2018

Blogikirjoitukseni Lohjalaisen Sitoutumattomat yli rajojen -valitsijayhdistyksen vaaliohjelman kohdasta: "Haluamme rakentaa seurakuntaa, jossa evankeliumia viestitään sanoin ja teoin eri-ikäisille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille."

Iloisen sanoman levittäminen on seurakunnan ykkösasia

Evankeliumi on kristinuskon ydinsanoma: hyvä uutinen ja iloinen viesti Jeesuksesta ja siitä pelastuksesta, jonka Jumala on hänen kauttaan ihmisille valmistanut. Kreikan sanassa εὐαγγέλιον (euangelion) on etuliite εὐ, joka tarkoittaa hyvää, iloista ja myönteistä. Pääsana αγγέλιον (angelion) puolestaan merkitsee sanomaa, viestiä, tietoa ja uutista. 

Tämän ilouutisen levittäminen on Lohjan luterilaisen seurakunnan ja koko maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon missio, sen tärkein tehtävä ja tarkoitus. Mikään muu ei voi olla seurakuntatyössä tärkeämpää. Siksi kaikkea toimintaa tulee kehittää ja arvioida siitä näkökulmasta, miten toiminta palvelee tämän ensisijaisen tehtävän toteuttamista.

Evankeliumin viestiminen ei saa olla vain seurakunnan seinien sisällä tapahtuvaa pienen piirin toimintaa, vaan viestinnän tulee tavoitella etenkin heitä, joille evankeliumin sanoma on vieras tai jotka ovat siitä etääntyneet. Neljäsosa suomalaisista ei usko lainkaan Jumalan olemassaoloon ja lähes saman verran epäilee sitä. Moni kirkon jäsenistä sanoo uskovansa johonkin, mutta hyvin eri tavoin kuin kirkko opettaa.

Paavali pohtii Roomalaiskirjeen 10. luvussa (jae 14) näin: ”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?”

Tämän pohdinnan pitäisi olla meille hyvin ajankohtaista. Väitän, että seurakunta menettää merkityksensä ja muuttuu perinne- ja hyväntekeväisyysyhdistykseksi, jos se ei panosta ydintehtäväänsä eli evankeliumin viestimiseen sanoin ja teoin eri ikäisille ja eri elämäntilanteissa eläville ihmisille.

Messut ovat seurakunnan toiminnan ydintä. Niitä tulee jatkuvasti kehittää erityisesti siten, että seurakuntalaiset pääsevät osallistumaan messujen suunnitteluun ja toteutukseen nykyistä enemmän. Myös niin sanottu aikuistyö - jota olemme kaavailleet jatkossa kutsuttavan yhteisötyöksi - vaatii kehittämistä. Sen kautta kohdataan etenkin työikäisiä mutta myös opiskelijoita ja vireitä senioreja, jotka eivät ole perinteisen vanhustyön piirissä. Erilaiset rukous- ja raamattutapahtumat - eivät pelkästään viikoittaiset pienpiirit - sekä parisuhdetyö olisivat mielestäni aikuistyön kehittämisessä ensimmäisiä kohteita.

Kaikella seurakuntatyöllä tulee olla selkeä hengellinen ulottuvuutensa. Seurakunnan ei tule ryhtyä esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalvelujen tuottajaksi, vaikka kulttuuri ja liikunta voivatkin osaltaan liittyä osana hengelliseen työhön ja esimerkiksi kirkkotiloja voidaan antaa kirkkoon soveltuvan musiikin esittämiseen.

Seurakunnan toiminta on usein kovin työntekijäkeskeistä. Kuitenkin evankeliumin levittäminen on kaikkien kristittyjen yhteinen tehtävä. Jokainen lapsesta vanhukseen on kutsuttu olemaan Kristuksen todistaja omassa elämänpiirissään.

Pari vuotta sitten Lohjan seurakunnassa toteutettiin Kansan Raamattuseuran kautta Luukas10-kurssi, jolla opiskeltiin sitä, miten jokainen voi arjessaan teoin ja sanoin - luontevasti, ymmärrettävästi ja armollisesti - välittää sanomaa rakastavasta Jumalasta ja näin elää uskoaan todeksi.

Tavoitteena oli oppia uusi tapa elää kristittynä silmät ja sydän avoimina lähimmäisille. Tuo elämäntapa kiteytyy seuraaviin asioihin: siunaa ja rukoile toisten puolesta, rakenna ystävyyssuhteita, anna anteeksi ja rakenna sovintoa, palvele ja auta missä voit sekä tietenkin tärkein: kerro Jeesuksesta ja siitä, miten olet kokenut Jumalan läsnäoloa omassa elämässäsi.

Meidän on kiinnitettävä huomiota omaan elämäntapaamme ja puntaroitava sitä, miten kohtelemme toisia. Toimimmeko elämässämme Jeesuksen esimerkin ja ohjeiden mukaan? Olemmeko avoimia kuulemaan lähimmäistemme hätää ja tarpeita ja vastaamaan niihin? Miten kohtaamme tuntemattomia ihmisiä? Olemmeko kristittyjä, jotka vetävät toisia kauemmas seurakuntayhteydestä vai sitä kohti?

Evankeliointiin tarvitaan monenlaista työtä, taitoa ja toimintatapoja. Ennen kaikkea tarvitaan sydämen paloa olla iloisen uutisen levittäjänä.

(Julkaistu 8.10.2018 sitoutumattomaylirajojen.blogspot.com)

evankeliumi300.jpg

10.10.2020Pyhittääkö tarkoitus keinot?
23.08.2020Kutsu kunnioittavaan keskusteluun
27.06.2020Tiedätkö mitä saat sanoa?
23.04.2020Olemmeko "kermaperseitä"?
21.02.2020Ei huumepirulle pikkusormea!
23.01.2020Uskonnollisuuden muuttuminen haastaa kirkon rohkaistumaan
19.12.2019Vähemmän ruutia!
18.10.2019Elämysmatkalla lasten kanssa
22.08.2019Kiitos kutsusta seulontoihin!
17.06.2019Kertakäyttö- vai kierrätystavaraa?

Siirry arkistoon »