Eletäänkö yksin vai ystävinä?

18.02.2019

Meistä jokainen kaipaa ystäviä, toisten hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksinäisyys on usein kipeää ulkopuoliseksi jäämisen kokemusta ja tärkeiden ihmissuhteiden puutetta.

Yksinäisyydestä on vähitellen tullut yksi suomalaisten pahimmista ”kansantaudeista”. Se heikentää elämänlaatua ja sairastuttaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Yksinasuva, joita Suomessa on peräti 1,2 miljoonaa, ei ole sama asia kuin yksinäinen, mutta jossain määrin nämä kulkevat käsi kädessä. Yksinelävistä miehistä lähes puolet ja naisistakin kolmasosa tuntee itsensä melko usein yksinäiseksi. Pienituloisten ja ikääntyneiden kohdalla yksinäisyyden kokemus korostuu. Kaupunginvaltuuston juuri käsittelemän hyvinvointikertomuksen mukaan joka kymmenes lohjalaisnuori kokee itsensä yksinäiseksi.

Yhteisöllisyyden lisääminen ja yksinäisyyden torjuminen ovat keskeisiä hyvinvointitavoitteita. Yhteiskunta voi luoda rakenteita, jotka joko vaikeuttavat tai helpottavat ihmissuhteiden syntymistä. Esimerkiksi perinteisen viikkoryhmin vähittäinen rikkoutuminen on heikentänyt ihmisten mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä. Perheet päätyvät yhä harvemmin yhteiseen ruokapöytään. Erilaisten sukujuhlien merkitys on vähentynyt: synttäreitä juhlitaan matkoilla ja hautajaisetkin vietetään entistä useammin vain lähipiirin kesken. Perhe- ja työelämän sirpaloituminen heikentää edellytyksiä pitkiin ystävyyssuhteisiin.

Yksinäisyyden juuret ovat usein lapsuudessa, joten panostaminen varhaisvuosiin ja kestäviin ihmissuhteisiin on tärkeää. Kouluissa tulisi OAJ:n suosituksen mukaisesti pyrkiä lisäämään oman ryhmän tuntien osuutta, eikä yksilöllisestä opintopolusta saa muodostua ”yksinäistä opintopolkua.” Tärkeimmät ihmissuhdetaidot opitaan perhepiirissä, mutta myös koulujen opetussuunnitelmissa ihmissuhde- ja parisuhdetaitojen oppia olla enemmän.

Uudenlaisen yhteisöllisyyden luomiseen tulee pureutua kaukokatseisesti, sillä irrallisuus ja yksinäisyys tulevat lisääntymään perhesuhteiden ja työelämän pirstoutuessa entisestään. Ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä ei synny ilman sitä, että laitamme oman lusikkamme yhteiseen soppaan ja olemme itse aloitteellisia. Vietämmekö ystävänpäivää kerran vuodessa vai arjessa joka päivä?

 

(Kirjoittajavieras kolumni Länsi-Uusimaassa 18.2.2019)

23.04.2020Olemmeko "kermaperseitä"?
21.02.2020Ei huumepirulle pikkusormea!
23.01.2020Uskonnollisuuden muuttuminen haastaa kirkon rohkaistumaan
19.12.2019Vähemmän ruutia!
18.10.2019Elämysmatkalla lasten kanssa
22.08.2019Kiitos kutsusta seulontoihin!
17.06.2019Kertakäyttö- vai kierrätystavaraa?
18.04.2019Kristus armahda!
18.02.2019Eletäänkö yksin vai ystävinä?
17.12.2018Luottamus on tärkein!

Siirry arkistoon »