Kristus armahda!

18.04.2019

Kristinuskon suurin juhla on pääsiäinen. Monille se on miniloma pitkän kevättalven keskellä, jota piristävät narsissit, suklaamunat, pasha ja mämmi. Mutta tavoittaako pääsiäisen sanoma?

Hiljaisella viikolla järjestetään pääsiäisvaelluksia, myös Vivamossa. Kiirastorstaisin kirkoissa käy normaalia enemmän seurakuntalaisia, pitkäperjantaina ja pääsiäispäivinä on jo hiljaisempaa. Moni mieltääkin pääsiäisen enemmän kärsimyksen kuin ilon juhlaksi.

Pääsiäisviikon tunneskaala on laaja, kuin ihmiselämä sen synkimmistä hetkistä onnellisimpiin. Tapahtumissa eletään pelon ja epätoivon, kohtuuttoman kärsimyksen ja suuren surun läpi, hämmennyksen ja epäuskon kautta riemuun ja rohkeuteen. Pääsiäisenä kristityt eri puolilla maailmaa laulavat: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”

Pääsiäiseen kiteytyy kristinuskon ydin: Jumala tuli ihmiseksi ja Jeesuksessa osoitti rakkautensa syntiselle ihmiskunnalle. Jeesusta eivät ristillä pitäneet naulat, vaan rakkaus. Kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen kautta Hän sovitti kaiken pahuuden ja valmisti meille pääsyn iankaikkiseen elämään.

Moni tunnistaa itseään kohdanneet vääryydet ja epäoikeudenmukaisuuden, mutta myös sen, miten omat epäonnistumiset, pahuus ja välinpitämättömyys aiheuttavat tuskaa muille. Elämme tietoisen tai tiedostamattoman syyllisyyden kanssa.

Kristityn rooliksi jää tunnustaa oma syyllisyytensä ja vastaanottaa anteeksiantamus armosta. Opetella tukeutumaan rakastavan Jumalan hoivaan ja huolenpitoon. Hyväksyä, että elämä on suuremmissa käsissä. Kaikkivaltias kantaa silloinkin kuin ei siltä tunnu.

Pääsiäisen rukoukseni on rakkaaksi tullut synnintunnus (VK706):

Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla.
Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti. Aamen.

(Kolumni Länsi-Uusimaassa Hiljaisella viikolla 2019)

 

23.08.2020Kutsu kunnioittavaan keskusteluun
27.06.2020Tiedätkö mitä saat sanoa?
23.04.2020Olemmeko "kermaperseitä"?
21.02.2020Ei huumepirulle pikkusormea!
23.01.2020Uskonnollisuuden muuttuminen haastaa kirkon rohkaistumaan
19.12.2019Vähemmän ruutia!
18.10.2019Elämysmatkalla lasten kanssa
22.08.2019Kiitos kutsusta seulontoihin!
17.06.2019Kertakäyttö- vai kierrätystavaraa?
18.04.2019Kristus armahda!

Siirry arkistoon »