Ei huumepirulle pikkusormea!

21.02.2020

Uutiset kertovat, kuinka huumeiden käytöstä on Helsingin Oodissa tullut arkipäiväinen ongelma - niin kuin monessa muussakin julkisessa paikassa. Kun aikoinaan Saukkolaan tuli huumeita, paikallinen huoltamoyrittäjä laittoi vessoihin siniset valot. Sama pitäisi tehdä Oodin vessoihin esitettyjen ”turvallisten” käyttöhuoneiden sijaan.

Nuorten huumekuolemat ovat herättäneet keskustelua kasvavasta huumeongelmasta. Niin käyttö kuin tarjontakin on muuttunut: huumeita ja kolmiolääkkeitä saa viikkorahoilla kaverin repusta, ja niitä tyrkytetään somessa. Päätä laitetaan sekaisin sekakäytöllä: jopa kotien lääkekaapeista tuodaan ’nyyttäribileisiin’ jaettavaa.

Jos kaveripiiristä joku kasvattaa kannabista, sitä kokeilee helposti moni lähipiirissä - eikä koulussa tai kotona huomata. Myös nuorten asenteet ’mietoihin’ huumeisiin ovat muuttuneet sallivammiksi.

Lääkehoito on huumeriippuvuuksissa pääasiallinen hoitomuoto, koska se on edullisin ja helpoin kestää jopa vuosikymmenen. Poliisin mukaan korvaushoidossa olevat huumeidenkäyttäjät myyvät usein pääosan saamastaan aineesta, kuten Subutexistä. Monen huumeet onkin määrätty alun perin lääkereseptillä.

Huumeidenkäyttäjiä auttava tuttavani sanoo, että huumekoukkuun jääneille pitäisi korvaushoitojen sijaan tarjota lääkkeetöntä hoitoa, jotta pääsisi eroon niin aineesta kuin käyttäjäporukoistakin. Hänen mukaansa todellinen karhunpalvelus on maksaa läheisen huumevelkoja. Niin kauan kuin joku maksaa, kauppiaat tarjoavat velaksi ja joudutaan vain syvemmälle.

Käyttäjämaailma on kova: kaveripiirin sisäiset paineet ovat suuria. Niihin sisältyy paljon väkivaltaa ja keskinäistä velkaantumista. Huumeiden käytön inhimilliset seuraukset ovat usein traagisia. Ystäväperheen poika sai kannabiksen käytöstä psykoosin. Tahdonvastaisesta hoidosta päästyään hän teki syvässä masennuksessa itsemurhan. Perhe ei pystynyt auttamaan, vaikka yritti.

Huumeiden käytön rangaistavuuden poistamista lobattaessa viitataan usein yksipuolisiin kokemuksiin. Jos poliisilta kysytään, vastaus on yksiselitteinen: huumepirulle ei pidä antaa edes pikkusormea. Siksi ’ei’ dekriminalisaatiolle, ’kyllä’ hoidon lisäämiselle sekä valistukselle. Huumeet eivät ole vain syrjäytyneiden ongelmanuorten vitsaus.

(Kolumni on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 21.2.2020)

27.06.2020Tiedätkö mitä saat sanoa?
23.04.2020Olemmeko "kermaperseitä"?
21.02.2020Ei huumepirulle pikkusormea!
23.01.2020Uskonnollisuuden muuttuminen haastaa kirkon rohkaistumaan
19.12.2019Vähemmän ruutia!
18.10.2019Elämysmatkalla lasten kanssa
22.08.2019Kiitos kutsusta seulontoihin!
17.06.2019Kertakäyttö- vai kierrätystavaraa?
18.04.2019Kristus armahda!
18.02.2019Eletäänkö yksin vai ystävinä?

Siirry arkistoon »