Olemmeko "kermaperseitä"?

Maaliskuun lopulla tuttavapariskunnalla tapahtui. Mies oli kovan koronainfektion kourissa ja joutui pariksi viikoksi sairaalahoitoon Meilahden tilapäiselle keuhko-osastolle. Vaimo katkaisi akillesjänteensä ja sai myös tartunnan. Hän ei viruksen ’saastuttamana’ saanut aluksi riittävää hoitoa jalkaansa. Myöhemmin hänet haettiin ambulanssilla kotoa kipsattavaksi poikkeusjärjestelyin.

Haastattelussa kehitysyhteistyöjärjestön johtajana työskentelevä vaimo totesi minulle näin:
– Pohdin, että mitä jos olisin pakolaisleirillä, vauva selässä ja mies kuollut, kuumassa ja malarian keskellä, ilman puhdasta vettä ja ruokaa. Jos jalkani roikkuisi ilman hoitoa velttona, ja kaiken päälle tulisi vielä korona kaikkine oireineen mutta ei hoitoa. Kun tämä tapahtuu Suomessa, pääsemme maailmanluokan hoitoon, vaikka eletään poikkeusoloja.

Hän jatkoi omaan rempseään tyyliinsä:
– Kun ajattelen asioita tästä perspektiivistä, huomaan olevani etuoikeutettu, sellainen ’kermaperse’.

Suomi on YK:n raportin mukaan kolmatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. Syinä siihen etenkin hyvä sosiaaliturva, vähäinen korruptio, hyvin toimiva demokratia ja valtio sekä ihmisten kokema korkea itsenäisyyden ja vapauden tunne. Viimeisellä sijalla 153 valtion joukossa oli Afganistan.

Elämme maailman parhaassa maassa! Ei uskoisi, sillä jaksamme valittaa niin paljon ja usein keskitymme siihen mitä puuttuu, emmekä siihen mitä meillä on.

Suomessa masennus on suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Olen siihen itsekin joskus vakavasti sairastunut, en halua mitenkään vähätellä sairautta, en kenenkään köyhyyttä enkä muutakaan rankkaa koettelemusta. Kuitenkin olen samaa mieltä tuttavani kanssa: olemme maailmanmitassa ’kermaperseitä’, hemmoteltuja ja etuoikeutettuja.

(Kolumni on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 23.4.2020)