Tiedätkö mitä saat sanoa?

27.06.2020

Suomalaisten yli 50 vuotta* ainakin kesähelteillä nauttimat Eskimo-puikot saattavat kokea saman kohtalon kuin neekerinpusut – siis Brunbergin suukot. Uncle Ben’s -paketin mustaihoinen mies kai uudistetaan Elovena-tytön tapaan tai poistetaan kuten Lakupekka. Rasismin torjunnan nimissä olisi kai syytä unohtaa myös puhe intiaanikesästä.

Sukupuolittuneista sanoista, kuten kirkkoherra, palomies, nimismies, virkamies tai puhemies, ollaan tasa-arvon nimissä irtautumassa. Myös ilmaisut tyttö, poika, nainen, mies, äiti ja isä kuulemma loukkaavat joitakuita, ja pitäisi puhua lapsista, henkilöistä, vanhemmista tai huoltajista.

Kauriista ja lupiineista voit puhua vieraslajeina, mutta jos erehdyt mielestäsi pikkunäppärästi käyttämään ilmaisua kielikuvana jostain ihmisryhmästä, joudut valtakunnansyyttäjän vihapuhekäräjille kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Samoin käy, jos siteeraat valtauskontomme pyhää kirjaa jostain tähän aikaan sopimattomasta kohdasta – tosin ongelmaa ei ole, jos jaat jonkun vieraamman uskonnon kirjoituksia.

Sattumanvaraisen myrskyn silmään pääset melkein millä vain ”vähemmän harkitulla” puheenvuorolla – vaikkapa sillä, että etsit syytä ennätysalhaiseen syntyvyyteen perinteisten perhearvojen romuttumisesta ja keksit siteerata 70 vuotta vanhaa klassikkoteosta, kuten kenttäpiispa äskettäin.

Maailman mallioppilas Suomi neuvoo muille perusoikeuksien noudattamista ja moittii ihmisoikeuksien puutteista. Kuitenkin Suomessa moni epäröi sanoa ajatuksiaan ääneen, kun yksikin tähän aikaan sopimattomana pidetty sanavalinta tai mielipide voi johtaa someraivoon, maineen tai työpaikan menetykseen, jopa rikosseuraamuksiin.

Elämme kasvavan itsesensuurin aikaa. Olemmeko hurauttaneet ajassa taaksepäin? Suomettumisen vuosina oli naapurimaan kritisoiminen jokseenkin kiellettyä, vähintäänkin epäviisasta. Nyt tuon ajan valtavirrasta poikenneita ja rohkeasti suunsa avanneita osataan arvostaa.

Erilaisia näkemyksiä, maailmankatsomuksia ja ilmaisutapoja on siedettävä.

Vihapuhe-käsite ei voi perustua siihen, että osa kuulijoista kokee sanotun loukkaavana, ärsyttävänä tai vanhanaikaisena. Erilaisia näkemyksiä, maailmankatsomuksia ja ilmaisutapoja on siedettävä. Tyypillisissä vihapuhejahdeissa helposti sorrutaan siihen, mistä toista syytetään – halveksunnan lietsontaan ja maalittamiseen.

Ei ole oikein vaatia saada päättää, mitä toinen saa sanoa. Mitä tahansa ei pidä sietää, mutta jokainen vastaa omasta tyhmyydestään ja muilta voi odottaa arvostelukykyä. Pitää pystyä luottamaan ihmisten kykyyn arvioida itse toistensa möläytyksiä.

Mielipiteen- ja sananvapautta tulisi vaalia yhtä lailla kuin aivan jokaisen ihmisarvoa. Ei pitäisi olla ratkaisevaa, mitä puoluekantaa tai elämänkatsomusta edustaa. Valehteleminen ja solvaaminen eivät ole koskaan oikein, mutta ei myöskään se, jos pitää ajan hengeltä kysyä, mitä saan sanoa.

KORJAUS 29.6.2020 *Eskimo-jäätelöitä on Suomessa syöty vasta reilut 50 vuotta.

(Kolumni on julkaistu Länsi-Uusimaa ja KD-verkkolehdessä 27.6.2020)

10.10.2020Pyhittääkö tarkoitus keinot?
23.08.2020Kutsu kunnioittavaan keskusteluun
27.06.2020Tiedätkö mitä saat sanoa?
23.04.2020Olemmeko "kermaperseitä"?
21.02.2020Ei huumepirulle pikkusormea!
23.01.2020Uskonnollisuuden muuttuminen haastaa kirkon rohkaistumaan
19.12.2019Vähemmän ruutia!
18.10.2019Elämysmatkalla lasten kanssa
22.08.2019Kiitos kutsusta seulontoihin!
17.06.2019Kertakäyttö- vai kierrätystavaraa?

Siirry arkistoon »