Kutsu kunnioittavaan keskusteluun

23.08.2020

Sain koronavarotoimien vuoksi viime tingassa kutsun kirkolliskokoukseen, joka aloitti uuden nelivuotiskautensa. Espoon hiippakunnan edustajaksi ensimmäiselle täysistuntoviikolle tarvittiin yksi varaedustaja, kokouksen ainoa sellainen.

Käsillä olleista kipeistäkin teemoista huolimatta koin ilmapiirin rakkaudelliseksi, jopa hoitavaksi. Oman kirkon edustajia eri taustoista oli hyvä kohdata avoimin mielin. Haluttiin etsiä yhteyttä sydänten tasolla, vaikka mielipiteiden kirjo kansankirkon sisällä on laaja.

Inhimillisesti katsottuna luterilaisen kirkkomme ykseys ja koossa säilyminen on tällä hetkellä hataralla pohjalla. Kuitenkin toivoni vahvistui siitä, että yhdessä Kristuksen ruumiin jäseninä halutaan elää myös jatkossa.

Uusissa valiokuntakokoonpanoissa toteutettiin esittäytyminen ”minun kirkkopolkuni” -teemalla. Kukin sai kertoa omasta elämästään kristittynä. Meistä piirtyi toistemme mielissä värikuva mustavalkoisen sijaan. Se karsi ennakkoluuloja ja lisäsi ymmärrystä keskusteluihin.

Uskontoa ja politiikkaa käsittelevässä avajaispuheessaan arkkipiispa Tapio Luoma totesi, että yksi kirkon tärkeistä tehtävistä on toimia sen hyväksi, että ihmisten luottamus toisiinsa ja yhteiskuntaa palveleviin instituutioihin säilyisi ja vahvistuisi.

”Pandemia osoitti, miten politiikka voi toimia. Poliittiset päättäjät niin hallituksessa kuin oppositiossakin katsoivat samaan suuntaan, vaikka joissakin yksityiskohdissa erimielisyyksiä ilmenikin. Suomalainen yhteiskunta löysi tien pandemian alkuvaiheen halki, koska poliittisesti ohjattu järjestelmämme toimii”, totesi Luoma.

Kokousviikon aikana havahduin useasti siihen, miten erimieliset päättäjät pyrkivät ilmaisemaan mielipiteensä ilman toistensa motiivien kyseenalaistamista, kärjistämistä ja piikittelyä.

Politiikassa arvostetaan usein piikikkyyttä ja sitä, että saa toisen mielipiteen näyttämään epäluotettavalta. Yhteyden sijaan etsitään konflikteja. Niistä palkitaan läpipääsyllä mediassa ja kovin usein ärhäköin debatoija voittaa.

Niin kansanedustajien kuin kuntapäättäjien soisi kuulevan ja sisäistävän piispojen vetoomuksen ja ohjeet kunnioittavasta keskustelusta. Kunnioittava keskustelu – sitä me todella tarvitsemme isojen haasteiden keskellä koko yhteiskunnassa.

(Kolumni on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 23.8.2020. Kirjoittaja on tiedottaja sekä lohjalainen kaupungin- ja kirkkovaltuutettu)

10.10.2020Pyhittääkö tarkoitus keinot?
23.08.2020Kutsu kunnioittavaan keskusteluun
27.06.2020Tiedätkö mitä saat sanoa?
23.04.2020Olemmeko "kermaperseitä"?
21.02.2020Ei huumepirulle pikkusormea!
23.01.2020Uskonnollisuuden muuttuminen haastaa kirkon rohkaistumaan
19.12.2019Vähemmän ruutia!
18.10.2019Elämysmatkalla lasten kanssa
22.08.2019Kiitos kutsusta seulontoihin!
17.06.2019Kertakäyttö- vai kierrätystavaraa?

Siirry arkistoon »